Katson uutta kevättä vaimeasti.

Niin vähän on muuttunut ja samalla on muuttunut niin paljon. En ole kirjoittanut mitään kuukausiin.

En ole vain jaksanut kirjoittaa.

Kevään lähestyessä sisälleni on syntynyt heräämisen halu.

Halu nousta haudasta, ravistaa tomuja päältäni, kammata sormin haroittuneita hiuksiani ja hengäistä keuhkot täyteen ilmaan.

Kuvia sanoilla...

Onko tämän sivusto heräämässä taas kerran.

Olenko minä taas heräämässä ja antamassa sanojen muuttua kirjaimiksi.

Haluanko minä palata siihen maailmaan, joka on ollut minulle niin pitkään rakas.

Oliko tämä kosinta?

Raaputan oikean käden etusormella ja peukalolla vasemman käden kutisevaa keskisormea. Näppäimistö on edessäni ja odottaa kirjaimia.

Minä mietin, miten vastaan kosintaan.

Minä aion yrittää varovasti pyörittää sanoja, niin minä vastaan kysymykseen. En kuitenkaan lupaa mitään.

Lupaaminen ei ole osa minua.