Tarinat eivät ole kronologisessa järjestyksessä =)
Ne syntyvät, kun on hyvä hetki, kootaakseen lopulta jonkinlaisen kokonaisuuden.

Pako.

Jaakko henkäisi syvään.
Jaakkoa pyörytti.
Jaakko oli tuskainen.

Hän seisoi keskellä kaupunkia. Katsoi kävelykatua. Mietti ihmisvilinää kadulla.

Virta oli kuin joki. Monivärisiä aaltoja liikkui sinne tänne.
Joukossa liikkui jokin kortinmyyjä.
Joukossa liikkui ainakin kaksi kortinmyyjää.
Nuoria.
Nuori nainen ja hoikka räsyinen mies.
Käsissään myyjät kuljettivat rahankeruu astiaa, jossa oli seteleitä ja kolikkoja.
Joki lainehti myyjien tahtiin. Se pyrki väistämään myyjiä. Myyjät olivat kuin kiviä koskessa.
Hassun näköistä.
Jaakko seisoi siinä kävelykadun suulla katsomassa tätä näkyä ja mietti.
Hän mietti tuskaansa.

Haukkujalla oli ollut kova ääni.
" Mitä järkeä tuollaisessa leikkimisessä oli?" Haukkuja oli kiljunut.
" Kuvitelepa miten paljon tuli tänään puheluja taloon?"

Jaakko oli yrittänyt.
Jaakko oli yrittänyt kääntää häviön voitoksi.
" No, ainakin asema saa julkisuutta," hän oli sanonut.
" Saatana!" oli huutaja sanonut, " Yksikin oli saanut flunssan, kun oli odotellut jotain juttuasi jossain ties missä. Oli joutunut siitä sairaalaankin. Missä vitussa vastuusi oiken on?" Oli haukkuja kiljunut pöydän takaa ja rypistänyt vihaisesti paperia palloksi eteensä.

Ei ollut Jaakko paljon voinut sanoa.
Oli Jaakko poistunut talosta silmät ummessa.
Eihän näin pitänyt käydä?

Elämä oli ollut täydellistä.
Elämässä oli ollut kaikkea.
Naisia, hauskuutta ja kepposia.
Elämässä Oli ollut...

Jaakko katsoi tulevaisuutta.
Tulevaisuus oli hämärää.
Eilen kaikki oli vielä niin selvää.
Eilen oli ollut monia ideoita ja ajatuksia. Tänään oli ajatus pelkkää viivaa.

Jaakko kääntyi pois kävelykadun suulta. Marssi farkuissaan ja t-paidassaan sivukadulle, jonka kauppojen edessä seisoi takseja. Jaakko tuijotti tovin autojen keltaisia valoja katolla.
Niin monenlaisia takseja.
Tilillä oli paljon rahaa.
Jaakko kaivoi lompakkonsa esiin ja tarkisti oliko siellä seteleitä. Hän piti kunnon pinoa ainoa nahkaisten kansien sisällä.
Rahisevaa.

Se oli hetken mielenailahdus.
Se oli hyminää päässä.
Se oli sumua mielessä.

Taksikuski kysyi takapenkille ilmestyneeltä:" Minne ajetaan?"
" Jonnekin etelään," oli vastaus.
" Anteeksi mitä?" kuski kysyi. Keski-ikäinen vähän lihava mies, jolla oli viikset ja jonka työvuoro oli vasta alkanut.
" Ajetaan vaikka vaasaan," Jaako sano takaa.
" Vaasaan? Oletko tosissasi?" kuski kysyi.
" Minulla on muutama tonni käteistä lompakossa," Jaakko oli sanonut, " Pääseekö niillä Vaasaan?"
" Halvemmallakin pääsee," Taksikuski sanoi, " mutta kyllä niillä myös minun kyydissä pääsee," oli kuski sitten lisännyt.

Selkeää ajelua eikä tarvinnut pomppia sinne sun tänne.
Kyllä se minulle sopii, kuski ajatteli.

" Mennää sitten Vaasaan," Ilmoitti Jaakko.

Niin oli sitten lähdetty vaasaa kohti.

Onko pako ratkaisu asioihin?
Auttaako se mihinkään.
Auttaa tietenkin!
Voi unohtaa.
Ei tarvitse miettiä, mitä ihmiset kadulla ajattelevat.
Ei edes näe ketään tuttua.
Tunne on äärimmäisen helpottava.
Tunne on unohdusta täynnä.

Unohdusta hakemaan.
Unohdus oli tämän matkan teema.

Taksikuski kuunteli naapurikanavaa, jossa tuttu toimittaja nauroi kolleegansa toilailuille.
Jaakon toilailuille.
Taksikuski hihitti etupenkillä. Aikoi sanoa matkustajalle jotain, mutta jätti kesken, koska matkustajalla oli silmät kiinni.
Onneksi ukko ei tuntenut Jaakkoa.

Kolleegan sanat satuttivat.
Jaakko ei ollut uskonut, että jokin asia maailmassa voi satuttaa.
Häpeää.
Sydän hakkasi hullun lailla sisällä.
Teki mieli viinaa.

Taksi kiiti rannikkoa pitkin. Tasaisia peltoja. Pikku taajamia ja vastaantulevia autoja. Jokunen kaahaaja, joilla oli kiire lähimmälle huoltamolle, jonne sitten jäivät hörppimään kahvia, kun taksi meni ohi.

Tavallista liikennettä.

Viina auttaisi varmasti.
Viinan avulla Jaakko unohtaisi kaiken.
Voisi juoda itseltään tajunnan pois ja kuolla.

Onko tämä masennusta?
Tältäkö masennus tuntuu?

Se enkeli lepsutteli Jaakon olkapäälle ja sanoi:" Takaisin kotiin. Kaiken saa vielä sovitettua. Ei maailma tähän kaadu."
Piru laskeutui toiselle olkapäälle:"Unohda menneet ja ota reippaasti. Kun reippaasti otat, niin uusi ura aukenee ja pikku seikat jäävät taakse. Rahaa riittää tilillä. Muistat vaan sanoa irti kämppäs ja hoplaa!"

Jaakko nousi suoraselkäiseen asentoon taksin takapenkillä.
" Muutin mieleni," Jaakko kertoi takapenkiltä. " Jätä minut tuohon taajamaan tuolla edessä."
" Ai tuonne," Taksi kysyi ja viittasi edessä olevaan pikku talojen ryhmään, joista yksi oli selkeästi kaukaa katsoen jonkinlainen motelli.
" Jeap, sinne vaan. Jään sinne."
" Asia harvinaisen selvä," kuski tokaisi. Se mitä hän ajatteli oli harvinaisen selvä.

Kaikenlaisia idiootteja sitä liikenteessä onkin.
Mihinkähän tuokin mahtaa joutua.

Pysähdys.
Motellin eteen.
Matkalainen maksoi matkan.
Kuski katsoin, kun farkkuihin pukeutunu nuori mies käveli kohti motellia.
Tuo tuskin on selvänä enää illalla. Mitähän raukalle on oikein tapahtunut.

Huokaisu.
Auton keula takaisin lähtöpistettä kohti.
Kaasua moottoriin ja menoksi.
Radio täysille soimaan.
Tyttö duo lauloi radiossa:" seksi vie ja taksi tuo..."
Kiva päivä ajella autoa.
Todella kivan aurinkoinen kesäpäivä.
Taksikuski hymyili.