Heippa siellä jossain sinä joku!

Istun tuolissani.
Tämä päivä on ollut melkoista kirjoittamista. Kaiken muun ohella.
Pari vuotta sitten istuin tässä samassa tuolissa ja kävin yhtä virtuaalista keskustelua. Myöhemmin keskustelua jatkettiin puhelimessa. mutta koko tarina on pitkä, eikä se kuulu tähän blogiin. Ei siltikään, vaikka lukijani toteaisi: Minulla on kaikki maailman aika kuunnella tarinaasi.

Yksi keskustelu, käytiin se sitten virtuaalisessa maailmassa tai kahvikupin äärellä kuppilassa, voi muuttaa paljon. Tai jälkiseuraukset voivat muuttaa.
Ennen sitä kirjoitukseni olivat yleensä jääneet kesken. Minulta oli puuttunut jokin kosketus, että kaikki harjantuneisuuteni voisi herätä eloon. Olin vuosia vain ollut lapsuuteni traumojen vankina.

Yksi keskustelu ja sen seuraukset laukaisivat sisälläni olevan halun tehdä tekstiä. Tuoda sanani ylös. Hetken annoin periksi, mutta se oli vain hetkellistä ja  inspiraationi palasi minuun kuin tuli kynttilään. Vaikka sanani eivät ole ihmeellisiä, niin aion loppuelämäni kirjoittaa.
Aion kirjoittaa koko sieluni syvyydestä asti.
On paljon sanottavaa, mitä menneinä vuosina jäi kirjoittamatta. Ja mikä on parempi paikka sanoa sanansa, kuin huutaa niitä suurin suin ulos ikkunasta.

Yksi keskustelu jossain menneisyydessä laukaisi sisälläni kirjoittamisen manian. Jotkut ehkä kutsuvat tätä inspiraatioksi. Minusta kirjoittamisessani on maniaa.
Halua luoda sanoja.
Halua katsoa maailmaa sanojen kautta.
Halua luoda tarinoita.
Halua tutkia maailmaa sanojen kautta.

Lista voisi olla loputon.

Tämä kirje on tavallaan tuon kaukaisen keskustelun jälkimaininkeja. Mutta yhtä hyvin tämä kirje voi olla monen muun asian jälkimaininki. Esimerkiksi turhautumisen, pettymyksen tai lista voisi olla loputon. Mutta me saamme voimamme koettelemuksista. Niin ainakin voisi kuvitella. Joten tämä kirje. Yksi purkaus tämän päivän päätteeksi on monien koettelemusten summa.

Koettelemukset tekevät meistä keitä me olemme. Netin maailma on täynnä ajatuksia, joissa ihmiset kertovat keitä he ovat. Netin maailma on täynnä ihmisten tuskan huutoja; toivomuksia saada parempi maailma. Mutta netin maailma on myös paljon iloa ja riemua ja menestyksestä kertomista. Kaikki on tulosta koetuista asioista.

Tavallaan haluan sanoa, että ilman kokemiani asioita, en kirjoittaisi tätä vaivaista blogia. Ilman kokemiani asioita en kirjoittaisi mitään niistä tarinoista, joita tällä hetkellä työstän valmiiksi. Ehkä ne eivät koskaan avaudu kenenkään nähtäville, mutta ainakin minun elämälleni niillä on merkitystä.
Ja kukaan muu ei elä eläämääni puolestani.

Jokaisella ihmisellä pitää olla asia, josta nauttia. Minun asiani on aina ollut kirjoittaminen. Olen tyytyväinen, että luit tämän kirjeen. Se oli tarkoitettu juuri sinulle, joka tämän luit.

Kiitos.
t:
R.

P.S

Kirjoittaminen on rajatonta. Sanat ovat rajattomia. Sanat kertovat enemmän kuin miljoona kuvaa.
Fakta.