Atulo oli pieni mies.
Kiharat hiukset tiukasti päänpäällä.
Iho tumman ruskeaa; aurinko kimmelsi siinä, kun miehellä oli hiki.

Atulo oli enenmmän tai vähemmän hännystelijä. Mutta se ei ollut vika, sillä suurin osa ihmisistä syvällä etelässä olivat hännystelijän luonteisia.

Jos on rikas mies, niin ihmisillä on tarvetta päästä ystäväksi.
Jos on rikas mies, niin miehestä voi hyvin hyötyä.
Jos on rikas mies, niin saa kärsiä huomiosta.

En edes ollut rikas mies.
Rikas mies jos saisin olla, voisin laulaa.
Mutta etelän auringon alla köyhä valkoinen on rikas.
Paljon rikkaampi kuin paikalliset.

Atulolla oli kaksi taloa ja kaksi vaimoa.
Vanhempi nainen ja monta lasta.
Nuorempi nainen ja ei yhtään lasta.
Asui vanhemman tykönä ja lasten tykönä.
Nuoremmalla oli oma talo, jonka pihassa näin atulon kerran.
Söin siellä meloonia.

Atulo näytti meille käärmejumalan temppelin. Paikan missä ruokaa uhrattiin suurelle kivenkolon jumalalle.
Atulo halusi oppia englantia ja pyysi minua opettamaan.
Yritin opettaa, mutta en tiedä oppiko hän.
Atulo oli monessa mukana vapaaehtoisena,
silti projektini johtaja - nainen - ei pitänyt miehestä.
Ei hyväksynyt kahta vaimoa.
Ei ollut projektin johtajan asia puuttua paikallisiin tapoihin, vaikka olisi halunut.
En pitänyt projektini johtajasta; mielestäni hän oli itsekeskeinen eukko.

Atulosta pidin, mutta hän olikin hännystelijä.
Kun poistuin etelän auringon alta, annoin Atulolle lippalakkini. Se jotenkin sopi pienelle miehelle.

Pieni mies, joka toivoi jotain parempaa elämältä.
Pieni mies, jolla olisi poliittista uraa.
Pieni mies, joka asui savitalojen kylässä keskellä matalaa metsää.

Atulo.
Ehkä hän oli jonkinlainen ystäväni.
Tai ainakin haluan uskoa niin.
Mutta luulen että minä olin hänelle vain rikas mies, josta olisi voinut hyötyä.
En tiedä hyötyikö.
Muistan sinua lämmöllä kaukainen ystäväni.
Toivottavasti olet viellä kunnossa siellä etelän auringon alla.
Toivottavasti projektinjohtaja ei ole saanut sinua nirhattua.
Se ämmä oli kavala.
Toivottavasti olit kavalampi.