Jälleen kerran!

Ihmisillä on outo tapa luoda kuvia. Jo varhaisina aikona seinille ilmestyi harakan varpaita metsästämässä isompia harakan varpaita. Myöhemmin varpaat kehittyivät ja saivat muotonsa. Oli aika, kun taiteilijat olivat kovaa valuttaa. Mutta ihmiskunta janosi parempia kuvia ja keksittiin kamera.

Kameran kehitys on vasta alkumetreillä. Kun hopeaan perustuva valokuva on heitetty roskakoriin, niin nyt on kennojen kehittämisen aikakausi alkanut. Tulevaisuudessa kennojen tarkkuus paranee jopa ehkä hopeakuvan tasolle. Toivottavasti.

Tulevaisuudessa on varmasti parempia ratkaisuja kuvan tekoon kuin nykyinen kennosto järjestelmä. Minkälainen?

Sen vain aika kertoo meille.

Mutta kuvien tekeminen on niin helppoa, että netti täyttyy kuvista. Jotkut eivät viitsi enää tehdäkään muuta kuin heitelle tyhjä sisältöisiä kuvia nettiin. Kuvien helppo puoli on, että ne kertovat tarinan ilman sanaa.

Millaisen tarinan.

Jokainen näkee tarinan aivan erillä tavalla ja suurin osa kuvista on niin huonoa tarinaa, että ne eivät tuo katsojalleen mitään sisältöä.

Kuva tekstin kanssa on jo paljon parempi asia. Aikoinaan tutkittiin mikä olisi paras tapa esittää tietokoneruudulla linkkiä toimintaan: kuva vai teksti. Tulos ei yllättänyt ketään. Paras tapa oli kuva ja teksti. Teksti ja kuva yhdessä antavat ihmiselle paljon enemmän. Itseasiassa teksti antaa enemmän kuin kuva. Kuva on pelkkää rekvisiittaa, ellei sitten kyseessä ole oikea sarjakuva, jossa myös kuvaa oikeasti voi käyttää hyväksi.

Kuviasanoilla blogi jatkaa blogien, joissa on pelkkiä kuvia, kummastelua. Mutta yhtä hyvin voisin kummastella outoja blogeja, kuten omaani. Tekstissä on hyvä olla juoni. Toisinaan olen yrittänyt luoda blogiini juonen, mutta yritys on jäänyt.

Minä luon siis kuvia sanoilla, joten edellisen todistamiseni kautta minun pitää myös kummastella omaa blogiani.

Jokainen tavallaan.