Sattuneista syistä minulla on kirjahyllyssäni lukuisia psykologiaa käsitteleviä kirjoja ja samoista sattuneista syistä tunnen monia psykologeja. No tämä nyt oli aika jonnijoutava toteamus, jonka ainoa tavoite oli kertoa jotain omasta kokemusmaailmastani.

Olen käynyt silloin tällöin keskusteluja tuntemattomien tyyppien kanssa, jotka kertovat olevansa psykologiasta kiinnostuneita, mutta heillä ei juurikaan ole ollut käsitystä, mitä psykologia tänä päivänä on. Heille on vain ollut tärkeätä tuntea joitakin ihmisen käyttäytymistapoja ja ehkä jopa käyttää tuota tuntemusta hyväkseen. Omiksi eduikseen.

Onko tämä psykologiasta kiinnostusta.

Ei.

Se on kiinnostusta omista eduistaan tai sitten se on luuloa, että ihmiset voidaan laittaa tiettyyn säkkiin.

Jos vetäisi pienen esittely psykologian arkimaailmata.

Niin tämä esittely keskittyy psykoterapiaan, mutta toki voitaisiin miettiä kuntouspsykologien työtä tai vaikka syöksyä ammatinvalintapsykologin pöydälle. Psykologia on olemassa niillä kaikilla. Se ei ole tapaa etsiä etuja, vaan auttaa ihmistä.

Psykologia pohtii ihmistä muutaman peruslinjan mukaisesti. Niin sanottu perinteinen psykologia kysyy, mikä ihmisessä on vialla. Kun vika on keksitty, niin vika pyritään korjaamaan tunnetuin menetelmin. Tämä on hieman sama kuin potilas vietäisiin lääkäriin ja lääkäri tekee diagnosin ja tämän jälkeen leikkauspöydälle ja  vika korjataan.

Esimerkki voisi olla tällainen.


"Kia Menttonen valmistautuu uutteen asiakastapaamiseen. Hän kertaa asiat, jotka on kuullut asiakkaasta etukäteen. Vuosien kokemuksella voi päätellä yhtä sun toista asiakkaasta, mutta Kia on tietoinen, että asiakkaan ongelman diagnosointi ei koskaan ole kovin helppoa. Pitää tehdä monta kysymystä ja yrittää nähdä asiakkaan sisälle. Pitää aina yrittää arvata asiakkaan piilomerkitykset.

Kokemuksesta Kia osaa jo arvailla jotakin - ihan sen suuren aineiston perusteella, jota on terapeuttiuransa aikana kerännyt mielensä syöveirihin.

Taas olisi uusi haaste.

Taas olisi uusi ongelma edessä.

Oveen koputettiin. Kia nousee seisomaan, parantaa ryhtiään ja siloo vaateistaan rypyt.

Asiakas on otettava aina hyvin vastaan. Nainen astuu ovelle ja avaa sen."


Yksinkertaista ja helppoa.

Perinteisen vastaliike on positiivien psykologia, joka ei yritä diagnosoida ihmisen sairauksia vaan diagnosoida asioita, jotka tekevät ihmisen onnelliseksi.

Positiivinen psykologi ei toimi samalla tavalla kuin perinteinen:

" Marko valmistautui istuuntoon tuntun asiakkaan kanssa. Hän mietti, miten voisi tänään parantaa tämän mielialaa. Markolla on käytössä Perm-malli, jolla hän pyrkii edistämään asiakkaansa hyvin vointia. Hän oli antanut asiakkaalle tehtäväksi tehdä kiitollisuuspäiväkirjaa kotiläksyksi. Siitä pitäisi ensin puhua. Tämän jälkeen toistettaisiin what-went-well-harjoitus. Nämä kaksi asiaa tuntuivat oikein hyvältä teemalta päivälle. Marko aikoi junttata tänään oikein kunnolla positiivista ajattelua asiakkaaseensa. Hän pyyhkisi pois kaikki ne masentavat ilmeet ja ajatukset, joita tästä oli viime aikoina pursunut ilmaan.

Marko ei hetkeäkään epäillyt, että ei onnistuisi. Käyttihän hän hyviä tieteellisiä menetelmiä juuri tarkoin kuvatuilla tavoilla."


Vastaliike näille molemmille on ratkaisukeskeinen lähestymistapa, joka eroaa näistä edellisistä siinä, että se ei pyri toimimaan määritettyjen sääntöjen mukaan. Ratkaisukeskeisyys on kahden ihmisen vuorovaikutusta, jossa terapeutti kuuntelee, mitä ihminen kussakin tilanteessa haluaa. Asiakas tekee itse ratkaisut, terapeutti auttaa häntä ja tukee ja ohjaa.Apuna käytetään mitta-asteikkoja ja mitä ikinä mieleen tuleekin menetelmiä. Menneisyydellä ei ole niin suurta merkitystä. Tärkeämpää on tähdätä hyvään tulevaisuuteen asiakkaan määrittämällä tavalla.

Esimerkiksi:

"

Mäentalo on keskustellut pitkään asiakkaan kanssa. He ovat puhuneet asiakkaan toiveista. Mitä tämä odottaa tulevaisuudelta.

"Tehdäänkö joku suunnitelma," Mäentalo oli ehdottanut asiakkaalle."Kerrot mitä haluat toteuttaa ja laitetaan tähän paperille sitten pieniä askelia, joilla pääset noihin tavotteisiin."

He laativat paperille päämäärän ja sitten laittavat pieniä askelmia kohti päämäärää. Asiakas kertoo, miten hän haluaa edetä ja Mäentalo kirjaa nämä toiveet ylös.

"Miltä nämä ideat tuntuvat sinusta?" Mäentalo kysyy asiakkaalta," sanotaan asteikolta 1- 10?"

Asiakas oli sitä mieltä, että idea oli yhdekstän arvoinen.

Mäentalo kysyi, miksi vain yhdeksän arvoinen.

"No, koskaan ei kuitenkaan tiedä, jaksaako tätä."

"Voi," Mäentalo sanoi," Kyllä sinä jaksat. Me pinnistämme nämä yhdessä ja pidän huolta, että jaksat."

Asiakas oli tyytyväisen näköinen.

"


Ratkaisukeskeinen ei pyri etsimään diagnoseja tai pyri ratkaisemaan ongelmia ahtailla menetelmillä. Hyvä keskustelu ihmisten välillä on tärkeämpää ja asiakkaan tukeminen ja kannustaminen kuin tämän diagnosointi ja tämän manipulointi tiettyihin ajatustapoihin.


No tämä oli hyvin pelkistävä kuvaus. Kaikki psykologian haarat ovat yhtä toimivia. Niillä on omat tarkoituksensa. On totta, että erin tyylisuunnan edustajat karsastavat kilpailevaa suuntausta, mutta tämä on ideologeja täynnä olevassa maailmassa tyypillistä.

Eli mitä halusin sanoa. Psykologia on paljon muutakin kuin yksi käsite. Psykologia on yhtä kirjava maailma kuin koko ihmiskunta. Jos on psykologiasta kiinnostunut, on kiinnostunut miten voi auttaa toista ihmistä, ei millä tavalla voi hyötyä tiedosta. Psykologian koko maailma keskittyy auttamiseen suuntauksesta riippumatta. Ihminen, joka kertoo olevansa psykologiasta kiinnostunut, mutta sitten alkaa haukkumaan toista idiootiksi, koska tämä on yksinkertainen ihminen - ei ole psykologiasta kiinnostunut. Psykologiasta on kiinnostunut ihminen, joka haluaa hyvää toisille ihmisille.

Tämä on minun näkemykseni.

Olen ihmisen kognitiohin perehtynyt hahmo. Minun puoleni edustaja ei ole varsinaisesti kiinnostunut auttamisesta, vaan kiinnostunut ihmisen ajatuksen toiminnasta. Suuri joukko ihmisiä, jotka väittävät olevansa psykologiasta kiinnostuneita ovat oikeasti kiinnostuneita ihmisen kognitiivisistä toiminnoista. Kongnitiotieteet pyrkivät esittämään ihmisen enemmän laitteena, jota tutkitaan. Ihmisellä on outoja ominaisuuksia kuten tietoisuus. Mitä on tietoisuus. Mikä on pikkuaivojen tehtävä? Missä sijaitsee ihmisen näkökeskus? Millä tavalla ihmisaivoja voi johtaa harhaan?

Seuraavan kerran kun sanot olevasi psykologiasta kiinnostunut, mieti oletko kiinnostunut ihmisten auttamisesta vai siitä, näkeekö ihminen kaksi paperille piirettyä yhtä pitkää janaa erin mittaisina, kun niihin on piirretty v-kirjan erillä tavalla kumpaankin päähän. Jos illuusio on sinusta kiinnostavampi, olet kiinnostunut kognitiotieteistä, et psykologiasta.