Matkustin ennen aina linja-autolla, Minulla ei ollut korttia, ennen kuin vain tuli tilanne, että työt vaativat kortin hakkimisen. No, hankin kortin.

Mutta ajokortti ei päättänyt linja-automatkailuani. Vaan linja-autossa oli tunnelmaa vielä pitkään.

Kunnes oli hankittava auto.

Tämä matka tapahtui, kun minulla oli jo pakollinen laiskoittaja eli auto. Joskus on sanottava nahkapenkillä istumiselle ei ja mentävä sinne, missä on ihmisiä.

Kun on ihmisten keskellä, niin on todennäköisempää, että tutustuu ihmisiin, kuin auton ratin takana istuessa. Toki siellä voi tutustua, jos osaa painaa kaasua ja iskeä keulansa vaikka edellä ajavan takapuskuriin. Varmasti tutustuu! En kuitenkaan suosittele tätä menetelmää.

Tämä tarina tapahtuu aivan tavallisella pysäkillä. Sellainen ruostunut koppi keskellä ei yhtään mitään. Pysäkille ei edes vienyt kävelytietä, vaan se retkotti tienlaidassa. Ja vielä hyttyset olivat ihastuneet pysäkin kuluneeseen ulkomuotoon. Siis täydellinen paikka linja-auton odottamiseen.

Ja kyllä minulla oli seuraa autoa odottamassa.

Vanha mies.

Päällään tiukka sininen takki ja jalassa kuluneet farkut.

Sätkä sillä oli suussaan.

Puhalsi savumerkkejä ilmaan ja yski.

Minä seisoin pois pysäkin katoksen alta, jotta olisi ollut selvää, että en ollut tämän ukon seuralainen tai ystävä.

"Elämä on ihan helvetti paikka," mies sanoi pitkän, pitkän hiljaisuuden jälkeen. Hiljaista oli ollut siitä asti, kun tulin pysäkille.

En tiedä oliko mies sitä ennen puhunut itsekseen.

Katsoin sivusilmällä miestä, ja hän huomasi katseeni.

"Maailma on ihan helvetti, sano minun sanoneen," vanha mies toisti. Hän teki minuun suuntautuvan käsiliikkeen." Haluatko tietää miksi?"

"No kerro," sanoin myötätuntoisesti ja katsoin miestä.

"Minulla on impotenssi," mies ilmoittaa suoraan mukistelematta.

Hämmennyn vähän, mutta pidän pokkani.

"Vai niin." Sanon,"Ikävää."

"Onhan se." Vanha mies yski. Hän painuu kasaan ja painaa rintaansa. Mietin, että miehellä saattaa olla myös keuhkosyöpä." Ollut kauan. Jumalauta se syö miestä. Oikeasti." Mies jatkaa kertomista.

"Varmasti," Sanon ja yritän olla myötätuntoisen kuuloinen, vaikka oikeasti tunnen itseni vain vaivautuneeksi.

"Minä olin kuule komia mies joskus. Naiset tulivat juttelemaan. Mutta kun ei pystynyt, niin ei pystynyt. Piti vain jutella. Näki oikein naisen silmistä pettymyksen. Ne huokaisivat, aina." vanha mies sanoi." Saakuri."

"Onko sinulla vaimoa," Kysyin mielijohteesta. Tällaisissa tilanteissa pitää aina kysyä, onko toisella vaimo. Eikö pidäkin?

"Vitut mikään ämmä tällaista miestä kestä," Ukko ilmoitti. " Viinalla olen yrittänyt itseäni tappaa tän ongelma takia."

"Mikset ole käynyt lääkärissä?" kysyn.

"Joo. Ehkä olisi nuorempana pitänyt," mies mutisee." Mutta olin niin perkuleen itsepäinen. Mut ylpeyteni ei kestänyt. En mä voinut mennä jollekin tuntemattomalle kertomaan että mulla on vähän ongelmaa siellä."

Hymähdän.

"No et kyllä minuakaan tunne," sanon.

"Mä olenkin jo vanha ukko," Ukko naurahti," Tän ikäisillä ei muutenkaan seiso. Tai ainakaan ei oo enää väliä asialla. Oon päässyt kuningas viinan kanssa yhdessä sinuiksi asiassa." Ukko alkoi räkättää limaisesti. Ilmassa oli sen verta kosteutta, että ukon nenä vuosi ja lima näkyi.

"Oon oikeesti katkera, et vaikka oon kitannut vuosia viinaa kuin hullu ja polttanut ketjussa tätä sätkää, niin tässä mä oon vieläkin istumassa pysäkillä ja pohtimassa, millaisessa helvetin maailmassa elän."

Nyökyttelen päätäni.

"Enkä ees odota autoa," Ukko kertoi." Istun tässä, koska jalat ei kestä alla."

Katson Ukkoa vakavana.

"Mitä tarkoitat," sanon.

" Jalat eivät vie mihinkään. Olen tässä varmaan kuolemassa."

"Oikeasti."

" Niin oikeesti kuin vain olla," Ukko vastaa.

Kaivan kännykkää esiin. Aion soittaa paikalle apua.

"Anna olla," Ukko sanoo." Mä haluan päästä tästä helvetistä pois. Haluun istuu tässä."

Kauempana tulee linja-auto. Se lähenee pysäkkiä.

"Hyppää sinä nuori mies vain autoon," Ukko veti pitkän sauhun.

Nousin autoon, mutta soitin hätäkeskukseen ja kerroin pysäkillä istuvasta vanhasta miehestä, joka ei pystynyt nousemaan ylös. En tiedä, miten ukolle kävi. Mutta jos hän selvisi ja elää tässä helvetissä yhä, niin sen tuntemattoman miehen sympatiat ovat puolella. En usko, että koskaan luet tätä... Mutta ajattelen positiivisia puolestasi aina välillä.

Pää pystyyn.

Me pystymme elämään vastoinkäymisistä huolimatta.

Elämä on kovaa, mutta elämme sen vain kerran. Ei kannata murehtia, vaan yrittää elää.