Oli heinäkuu.

" Heinä on kuivaa heinäkuussa," typerä velipoika jauhoi, kun kesäkuu oli vaihtunut heinäkuuksi. Veljen juttujen kuuleminen otti joskus pattiin. Suku on pahinta, mutta silti rakkainta, sanotaan,

Oli todellakin heinäkuu. Taivaalla oli suuria cumulus-pilviä ja linnut oliva hiljentyneet hoitamaan poikasiaan. Räystäspääskyt ja haarapääskyt tekivät säväköitä lentoharjoituksia maalaistalon pihapiirissä. Lehmät märehtivät tuoretta heinää laitumella.

Juhannus oli ohi ja kesän keskipiste oli jo ohitettu. Päivät lyhenivät, mutta silti iltaisin oli sietämättömän valoisaa.

Sinä kesänä oli myös aivan liian kuumaa.

Veli selitti jotain:" Kanahaukat ovat säälimättömiä petoja. Ne ovat metsämiehen pahin uhka. Ne pyydystävät jäniksiä ja kaikkea ja pilaavat kannan. Helvetin otukset." Veli paasasi ja leikki isän haulikolla. Onneksi aseessa ei ollut panoksia eikä veli tiennyt, missä ne ovat.

"Ne pitäisi ampua vain pois. Teurastaa kaikki, niin sitten saaliskannat pysyisivät kunnossa."

"Eikö se kuitenkin ole metsästäjä, joka oikeasti niitä saaliskantoja veloittaa," sanoit veljellesi. " Kanahaukka tekee vain osansa luonnon..."

Veljesi ei kuunnellut, mitä sanoit. Se alkoi paukuttelemaan suullaan.

"Kun saan sellaisen pedon tai sen pedon silmiini, niin ammun saman tien ja hävitän pesän." veli totesi ja katsoi sitten sinuun:" Oletko nähnyt täällä kanahaukkoja?"

" En." sanot. Veli on typerä. Hän ei tunnista kanahaukkaa variksesta, mutta silti jaksaa paasata siitä.

"Oletko varma," veli kysyy," Matti sanoi, että niitä on täällä jossain."

"Olen, olen," selitit ja valehtelit. Ei veljen kaikkea tarvitse tietää. Liika tieto lisää tuskaa.

Jätit veljesi pihalle ja suuntasit metsään. Olit laittanut hyttysiä vastaan ainetta ihoon ja toivoit, että saisit olla niiltä pikku vintiöiltä rauhassa. Halusit nauttia metsästä.

Varvikkoa, pieniä polkuja, tiheitä kuusikasvustoja, mänty tasankoja, sammalmättäitä kivien päällä ja muurhaiskekoja puiden kyljillä.

Tämä on suomalainen metsä.

Täynnä elämää ja rastaita, jotka pyyhältävät pakoon varvikon keskeltä. Pyitä, joiden siipien lyönnit havaitsee, kun ne pöllyttävät itsensä kuusitiheiköstä ilmaan. Teeriä, joita ei pysty edes huomaamaan. Sepelkyyhkyjä, jotka seuraavat menoasi piilosta.

Suomalainen metsä.

Ja kyllä syvällä metsässä on myös Kanahaukan koti. Olet nimennyt sen Jaakoksi ja sen puolisoa nimität Mintuksi.

Pariskunnalla on pesässä poikasia. Sinun ollut vaikeata löytää pesä, mutta lopulta olit huomannut sen suojaisassa paikassa puiden katveessa. Sinä istuit läheisessä kuusitihentymässä mielelläsi, kun olit vain ensin kylvänyt itsesi hyttyskarkoitteilla suojaan inisijöiltä.

Sinä seurasit tuon kauniin petolinnun elämää.

Sinä kuutelit, miten lintu huusi kimeää kiljuntaansa.

Sinä hymyilit.

Metsässä oli niin monta ystävää. Oli pöllöjä; oli liito-orava, joka harvoin uskalsi tuoda itseään tykö; oli yksinäinen mäyrä; kettu pentueineen ja tuhat muutakin ystävää.

Metsässä oli jälkiä ja merkkejä elämästä, kun niitä osasi vain tulkita.

Metsä oli koti.

Isona halusit olla yhtä metsän kanssa. Tutustua siihen paremmin. Oppia. Kertoa ihmisille metsästä.

Jokaisen metsäretken jälkeen pihalla odotti veli. Veljellä oli tällä kertaa käsissään ilmakivääri ja hän ampui vajan laidalla olevaan pieneen maaliin. Veljen silmä ei ollut tarkka ja laukaukset menivät ohi lähinnä.

Onneksi.

"Näitkö siellä kanahaukkaa?" veljesi kysyi saman tien sinulta, kun näki sinut.

" En. Siellä oli ihan autiota," vastaat. " Vain jäkäliä ja mustikoita."

"Miksi oikein käyt aina metsässä?" veli kysyi. " EIkö se ole päätöntä juosta ja katella puita."

"Minusta on mukava olla rauhassa," sanot selitykseksi." SInunkin pitäisi opetella pitämään rauhasta sen sijaan, että koko ajan vauhotat kuin ADH."

" En minä mitään vauhota," veljesi loukkaantuu sanoistasi.

"No et, et," sanot ja lähdet sisälle päin. Haluat pestä hyttysaineet päältäsi pois." Sinä olet niin rauhallinen."

" Niin olenkin." veljesi huutaa perääsi.

" Lupaathan kertoa, jos näe kanahaukan metsässä," veljesi huutaa vielä ennen kuin ehdit sisään.

"Joo," sanot ovelta," Kerron sinulle ihan ensimmäisenä." Hymyilet ja suljet sitten oven kiinni perässäsi.

Veli on todellinen idiotti.

Mutta silti veli.