Eräs tarina, jossa kuten kaikissa tarinoissa, on jotain pohjaa todellisuudesta. Lukija voi rauhassa miettiä, missä se pohja on.
Halutessaan lukija voi myös etsiä pohjaa.
Tarjoan palkinnon löytäjälle.
Tarjoan aterian lähimmässä ravintolassa.
=)
Mutta pohja kannattaa ensin löytää.
=)

Poliisi.

Poliisimiehen aamu oli mennyt normaalissa vauhdissa. Aluksi aamulla oli laitettu putkasta yön vieraat pihalle. Joukossa oli jopa kaksi vähemmän juopunutta kaveria, joiden rikoksena oli olla väärässä paikassa väärään aikaan.
Yöpartion erhe.
Toinen pojista oli ilmoitettu kadonneeksi ja poliisimies oli luvannut tälle ilmoittaa vanhemmille.
Jotain vähän poikeavaa tässä aamussa siis.
Mutta jatko olikin sitten tien päälle.
Jouni mukaan ja auton rattiin.
Jos vaikka löytyisi kasa rattijuoppoja,; hakattisiin ovia, kun ovikello ei toiminut; tai vain neuvottaisiin nuoria, miten kaataa viinat metsään.
Oli siis edessä kunnon lauantai-ajelu.
Onneksi päivällä.
Yöpartio oli paljon villimpää lauantaisin.
Tien päälle.
Jouni oli ratissa.
Poliisimies istui pelkääjän paikalla.
Pelkääjän paikka totisesti. Toisinaan hänen sieluaan kouraisi, kun ratissa oleva teki ihan erinlaisia ajoliikkeitä, joita itse tekisi. Poliisimies ymmärsi hyvin, mitä käsite pelkääjänpaikka tarkoitti.

Mentiin seisomaan jonnekin pyörätiennurkalle ja tujottamaan hetkeksi tietä. Ihan vain katsomaan, ettei kukaan juuri sillä hetkellä hyristelisi tietä pitkin kuin mielipuoli.
Jouni pureskeli purukumia.
Radiosta kuului hiljaa kahden toimittajan keskustelu.
Toimittajat puhuivat jostain muotisuuntauksesta, joka ei sanonut poliisimiehelle juuri mitään.
Aurinko paistoi.
Oli kesäpäivä.
Väellä oli lyhyet hihat ja naiset olivat melkein bikineissä.
Jouni heitti huomaamattomasti sormella yhtä pimua, joka pyöräili melkoisen vähäisissä.
" Liikenneriski," Poliisimies heitti.
Molemmat nauroivat.
" Pitäisi olla laki, jonka pohjalta tuollaisen voisi hakea autoon puhutteluun," Jouni tokaisi.
" Älä nyt," Poliisimies huomautti," Ukkomies!"
No ainakin tunnelma oli rento.

Tienosuudelle pärähti auto.
He näkivät heti, että standardinopeus ei ollut päällä. Mittari heitti, että vauhti oli reippaasti yli kaikki sakkorajat. Ajaja ei näyttänyt edes tajuavan, että oli ajamassa kovaa poliisiauton edessä.
No olivathan he vähän katveessa.
Kaikilla ei ollut hoksottimia.

Jouni heitti vilkun päällä ja Poliisimies hyppäsi autosta näyttämään kaasuttelijalle seis merkkiä.
Toivottavasti pysähtyy, hän mietti kättään heiluttaen.

Yleensä ne pysähtyvät.
Jotkut joskus haluavat leikkiä hiirtä. Mutta onneksi vain harvat.

Vanhan Toyotan kuski oli vaalea tukkainen nainen, joka parkkerasi auton poliisin osoittamaan kohtaan, pyörätien puolelle.  Hän hymyili hermostuneesti poliisimiehen pyytäessä häntä ottamaan mukaan rekisteriotteen ja tulemaan perässä maijaan.
" Ihan heti," nainen hymyili ja kaivoi esiin hansikaslokerosta papereita." Aina pitää pistää paperit niin vaikeisiin paikkoihin," hän yritti selitää hymyillen kauniisti samalla.
Kyllä hymy oli kaunis.
Kasvot olivat kauniit.
Oli muuten oikeasti kaunis pohjalaisnainen.
Varmaan verta ruotsalaiselta puolelta suomea.

Autossa.
Takana.
" Ajoit sitten vähän ylinopeutta." Poliisimies sanoi. Jouni oli jäänyt ratin puolelle katselemaan.
" Niin vähän. Huolimattomuutta." nainen sanoi.
Katsoin suoraan poliisimiestä silmiin.
" Ihan menee käräjärajan puolelle."
Nainen puri huuliaan yhteen ja katsoi Poliisimiestä syvälle silmiin ja hymyili todella - ihan koko olemuksestaan.
Koko olemassa olo huusi. Minä olen kaunis nainen, katso minua.
"Niinkö," nainen sanoi," se oli vahinko. Kesä huumaa tällaisella ilmalla," hän yritti selittää silmiin katsoen.
Jumalauta nainen tosiaan oli kaunis, Polisimies mietti. Hän vilkaisi Jounin suuntaan, joka oli keskittynyt tujottamaan jotain tien varrella,
" Vahinkoja sattuu." poliisimies sanoi. Siniset silmät olivat tosi kauniit.
"Niin," nainen puri hampaillaan nopeasti ylähuuliaan. Iski vähän silmää.
Poliisimies naurahti.
" Olkoon tämän kerran. Heität palkkatiedot, niin eiköhän tämä ihan sakoilla mene." hän sanoi.
Nainen tuntui huohatavan.
" Voi kiitos," tämä sanoi.
Polisiimies mietti. Tässä kohdassa pitäisi kysyä, että miten voin korvata tämän.
Nainen ei kuitenkaan kysynyt.
Eikä polisimies pyytänyt.
Otti vain tiedot ylös ja antoi mennä.

" Päästit sitten vähällä," Jouni tokaisi etuosasta.
" Vahinkoja sattuu," Poliisimies sanoi.
" Niinpä niin," Jouni naurahti," Eikä edes korvausta antanut uroteosta. On ne aika bitchejä," jouni suorastaan nauroi kovaa.

Poliisimies ei sanonut mitään.
Toyota otti kaasua kauempana ja lähti menemään sääntöjen mukaan.
Olihan papereissa naisen puhelinnumero.
Sääli että hän oli kunnon Poliisimies.

Yksi tavallinen päivä taas alkusuhdanteessa.
Kuuma.