Olen järvellä.

Airot työntävät vettä ja soutuveneeni pyyhältää kohti järven selkää.

Muutama lokki on sitä mieltä, että olen liian lähellä pesäluotoa. Ne tekevät uhkailuliikkeitä, mutta eivät lainkaan niin rajuja kuin kalatiirat voivat tehdä.

Lokkien uhkailu ei tee vaikutusta.

Jatkan eteenpäin.

 

Asetun pienen saaren rantaan.

Asetun kirkaan vihreiden kaislojen tuntumaan.

Asetun asemiin veneessäni ja viskaan uistinta veteen.

 

Minulla on avokela.

Avokela on paljon mukavampi käsitellä kuin suljettua. Ja omasta mielestäni uistin lentää avokelalla kauemmas

 

En ole hyvä kalamies. En käy heittämässä virvelillä siimaa kovin usein. Mutta kaivatessa vesille, kun on olo, että pitää vain päästä irti maankamarasta, silloin käy kalastelemaan.

Usein ei tule saalista lainkaan. Kunhan heitän uistinta.

Kuluuhan siinäkin aika.

Nyt kuittenkin siima nytkähti heti alkuun.

Kyllä.

Kala veneen viereen varovaisesti. Hitain liikkein.

Haavi esiin. Minä en kuulu niihin tyyppeihin, jotka vain kalastavat ja päästävät saalin pakoon. Minä olen niitä, jotka kalastavat syödäkseen.

Jos ei kalaa tule, niin ei myös syödä mitään.

Muutaman kerran on ollut aika kova nälkä retken jälkeen, mutta se on hinta kokemattomuudesta.

Kokemus parantaa haavan aikanaan.

Nosta kilon painoisen hauen veneseen. Nirhaan kalan ja käsittelen sen alustavasti.

Nyt rantaan nopeasti ja tulta päälle.

Paistan kalan nuotiolla ja syön ruodotkin, jos en saa niitä muuten irti.

Tänään ei jäänyt nälkee retken jälkeen. Tai ei ainakaan paljon.

Mutta....

Mutta kalastusretki jäi lyhyeksi. Kalattomat retket ovat parempia, vaikka nälkä jääkin masuun. Ehtiii nauttimaan enemmän luonnosta.