Onnellinen elämä ei ole mannapuuroa ja sokeria ja ikuista hymyä.

Janita tiesi tämän tosiseikan. Onnellinen elämä oli piiskaa ja hammastenkiristelyä, mutta samalla tietämistä, että yhdessäolo oli vahvaa. Tai siis jos mietitään onnen syntyvän parisuhteesta.

" Kaikilla ihmisillä onni ei ole parisuhdetta," Hän sanoi kavereilleen, joiden kanssa istui iltaa viettämässä.

Heitä oli neljän porukka. Janita, tumma ja lyhyttukkainen tyttö, jota jotkut kutsuivat nimellä Tuhkimo Karvinen.

Tummat hiukset kun tuhkimolla, mutta vähän laiskat tavat kuin Karvisella ja piti pizzasta kuin Karvinen konsanaan.

Tuhkimo Karvinen.

Janita oli kuitenkin vain Janita omasta mielestään. Hän ei välittänyt tästä kaverien lempinimestä. Olihan sellainen hellyyttely nimi kiva, mutta merkityksetön.

Punapää, Perus-blondi ja siisteihin lyhyisiin hiuksiin verhoutunut ruskeaverkikkö. Kaikilla muilla värjätyt hiukset paitsi Janitalla. Punapää ja perus-blondi omistivat maantien harmaat tylsät hiukset ja brunette oli oikeasti perus-blondi.

Ei ole hiuksiin katsomista tyttöporukassa.

Punapää sanoi:" Mutta monelle se on juuri sitä. Ja kyllä minäkin tunnustan, että mietin usein, että jos se ritari ratsaistaisi hevosella luokseni, niin olisi onnellinen."

" Ja sä sitten et oo  ilman sitä seksi-miestä onnellinen," perus-blondi, Katariina sanoi.

" Seksi-miestä," Janita naurahti. " Mitä sä sillä tarkoitat," Myös Liisa, se brunette alkoi kikattamaan. "Nyt alkaa juomat vaikuttamaan vai?" Liisa sanoi melkein Janita sanojen päälle.

"No mitä varten miehet täällä on. Ihan vaan seksiä varten. Mihin niitä oikeasti muuhun tarvitsee. Likaisia, laiskoja ja saamattomia."

"Oletko sitä mieltä, että seksi on se asia, joka tekee meistä onnellinen. Eli jos vaikka oltaisiin lesboporukka, niin voitaisiin keskenämme pitää toisemme onnellisina? Janita heitii.

"Janita!" Punapää Henrika huudahti.

Liisa alkoi hysteerisesti kikattamaan,

" No jos sä noin haluat asian ilmaista... Niin voishan se noinkin olla... Mutta vaan unelmissas, Janita." Katariina sanoi ja iski silmää.

" Minä olen kyllä Janita kannalla," Liisa sai naurunsa laantumaan," Ei onni ole pelkkää seksiä. Nytkin oli tosi onnellinen, kun kuuntelin tota teidän juttuanne."

Janita nosti vasemman kätensä ylös. teki peukalolla ja etusormella ympyrän ja sanoi:"MOT"

"Ei mitään motteja," Katariina heitti, hän imaisi siideriä edessään olevasta lasista. " Kyllä mä oon täältä hakemassa ihan toisenlaista onnea kuin kikattamista," Katariinan silmät heittivät oikealle ja vasemmalle, jolla hän viittasi lähipöydässä oleviin miehiin. "Tuolla on pari todella hyvännäköistä."

"No mikset sitten jo lähde pyytämään niitä luokses tai jotain," Janita totesi happamasti.

"Kyllä miesten pitää tehdä aloite." Katariina heitti ja hörppäsi siideriään toisen kerran.

Tuli hetken hiljaista.

"Mutta minä en ainakaan haluaisi elää maailmassa, jossa olisi vain onnea. Pitää olla vaihtelua. Ja Kyllä se valkoisella hevosella ratsastava ritari on paljon parempi juttu kuin hetkellistä hurmaa kämpillä." Henriikka sanoi." Anteeksi nyt vain Kata, mutta minä ajattelen niin."

Katariina heitti olkapäitään.

"Jokainen eläköön tavallaan."

" Jos elämä olisi vain pilvissä leijumista, niin se olisi jo tylsää." sanoi janita. Janita katsoi Katariinaa:" Sä etsit vaihtelua ja Henrikka kaipaa miestä, jonka kanssa voi käydä pikku sanasotia aina välillä. Onni on sitä, että voi olla onnellinen välillä ja surullinen välillä. Eikös se olekin onnea."

"Aamen tuolle," Katariina totesi.

"Totta," Sanoi Henriikka.

"Saatinko me mietintö aikaan?" Kysyi Liisa.

"Ehkä," Vastasi Janita.

"Joten seuraava aihe peliin," kehoitti Katariina ja otti yhden kulauksen siideriään. Pian pitäisi hakea uusi  lasi.