Huonekalujen vaihto.

Outo idea.

Hieman kuin alottaisi kokonaan uudelta pöydältä.

Kaikki vanha pois.

Muistot roskikseen.

Lapsuuden merkityksettömät asiat roskikseen.

Kaikki.

Kukaan ei kaipaa niitä minun jälkeeni.

Minun jälkeeni ei ole ketään, joten mitään ei kannata säästää.

Minua ei muista kukaan, joten mitään ei kannata säästää.

Pois.

Uudet tilalle.

Ikeasta.

Kamala kokoaminen. Hermot palavat monta kertaa. Osia menee väärin ja pitää korjata.

Mietin siinä.

Tämä on kuin koottavien tekoa lapsena. Koottavat ovat vain vähän isompia. Mutta muuten samallaista leikkiä. Pala palalta kokoon.

Onko elämä tyhjänpäivästä kokoamista?

Onko elämä vain odottamista, että pääsee täältä pois?

Vai mitä tämä lopulta on?

Saako sitä koskaan tietää?

Tuskin.