Hyvät elokuvat.
Se nuori löysi elokuvien ihmeellisen maailman lukion aikoina. Mutta lukion jälkeen hän vasta jaksoi vaeltaa elokuvateattereissa.

Hyvä elokuva otti katsojansa valtaansa. Se heilutteli tunne-elämyksiä puolelta toiselle. Se auttoi kadottamaan todellisuuden tajun. Hetken tunsi olevansa vain siinä ja nyt ja ystävänään oli elokuva. Ei ollut rankkaa; ei ollut murheita; ei ikäviä elämän faktoja.

Elokuvan juoni syöksyi eteenpäin ja vaikka juoni olisi ollut miten arvattava vain, niin se oli silti elokuvan helmi.

Se nuori piti salaa romanttisista elokuvista, joissa oli toimintaa - siis ei toimintaa siinä mielessä, vaan sitä aseita ja tappeluita ja vaarallisia tilanteita toimintaa. Myös vahvasti visuaaliset elokuvat olivat sen nuoren mieleen. Ja tietenki scifi.

Hyvä elokuva antoi kiksejä. Kun teatterista poistui - aina ensimmäisenä - tunsi voimaantumisen tunteen. Sisällä oli sellaista voimaa, että se oikein säteili ulos ja kimpoi kaupungin taloista takaisin. Oli onnellinen. Oli jotain parempaa. Pystyi ihan mihin vain. Voimaa!

Ehkä juuri tuo tunne teki elokuvista niin mieluisia. Sillä elokuvan jälkeen ei ollut hetkeen se kurja olento - vaan oli aivan oikea voimakas mies; melkein sankari itsekin.

Elokuvat olivat hieno asia.
Totta.