Kasvot televisiossa.
Suuri muutos, se joka puhutti niin monia, oli tuonut kasvot kaikkien silmille.
Se tuttu aikojen takaa puhui toimittajalle. Moneen otteeseen.
Mieleeni nousee muistikuva.
Olemme liftaamassa pois armeijasta.  Rekka otti meidät kyytiinsä ja se puhui kuskille. Sillä oli puheentaito, joka minulta puuttui.
Minäkin sanoin jossain vaiheessa.
"Mitä sulla on kyydissä?"
Se tuttu puristaa päätään. Kysymystäni ei olisi saanut tehdä.
Kuski ei vastaa.
Tunnen itseni typeräksi.
Suorastaan hölmöksi.
Miksi ei saisi olla utelias?
Olenko minä lapsellinen ja typerä?
Sekö on tuomioni.
Katson sen kasvoja televisiossa. Tuo on edennyt urallaan pitkälle.
Onnittelen.