Mies oli onnellinen.

Komea mies oli onnellinen.

Mies, jolla kasvot olivat sileät, mutta samalla kiveen hakatun näköiset.

Mies, jolla toinen silmä oli ruskea ja toinen sininen.

Mies, jonka hiukset olivat mustat kuin hiili ja iho vaalea, niin että kostratti loi vahvoja varjoja muotoja.

Mies, jolla lihakset olivat vahvat ja vatsa oli pyykkilautaa; sellainen vatsa, jota ei saa kuin viettämällä tunteja treenamassa hikeä ja tuskaa.

Tämä mies oli onnellinen. Päivä oli parasta, mitä saa. Hän oli löytänyt täydellisen naisen, joka kuunteli ruokapöydässä hymyillen puhetta; joka käveli käsi kädessä kadulla; joka kikatti äänekkäästi ruokakaupassa; joka rakasti intohimoisesti makuuhuonen varjoissa.

Mies hymyili.

Vakiintuminen.

Se oli sana, joka ei ollut maistunut kielenpäähän kovinkaan monta kerta. Mutta nyt mies mietti vakiintumista.

Vakiintuminen.

Vakiintuminen tarkoitti vaimoa ja lapsia. Ensin yhtä lasta, joka nauraisi kehdossa.

Vakiintuminen tarkoitti unettomia öitä, kun lapsi herättäisi unisen pariskunnan kerta toisensa jälkeen vaippojen pariin.

Vakiintuminen tarkoitti yhteisiä lomamatkoja, joilla jokaiselle matkatoverille oli itsestään selvä, että tässä oli pariskunta.

Vakiintuminen tarkoitti riitoja kaapin paikasta ja sukista lattialla.

Vakiintuminen tarkoitti yhteisiä hetkiä lastenlasten kanssa.

Koko tuleva elämä pyöri miehen silmien edessä.

Toiveet.

Unelmat.

Mies oli kaikkeen valmis juuri tämän täydellisen olennon takia, jonka oli tavannut. Hän ei ikinä ennen ollut tuntenut tällaista varmuutta.

Lauantai-aamu oli pitkällä ja tänään hän aikoi viedä rakkaansa eväsretkelle luonnon helmaan. Lähellä oli metsässä pieni lampi. Kirkasvetinen lampare, jonka rannoilla kasvoi paksua kaislaa ja ruohoa. Kasvit eivät vielä olleet venyneet esiin vedestä, mutta lampare oli kaunis paikka keväisestä karuudesta huolimatta. Aurinko paistoi näin kevätpäivinä kivasti veteen ja hyttyset ja paarmat eivät olleet vielä heränneet unestaan. Tai sanotaan näin: monilla hyönteisillä unet vielä jatkuivat. Olihan vasta toukokuun alkupuolta.

Lampare oli täydellinen paikka.

Pesuhuoneeseen.

Partakone käymään ja hyräilyä.

Partakone ei tehnyt tarpeeksi tarkkaa jälkeä, joten höylä apuun. Partavaahto sai miehen tuntemaan itsensä miehekkääksi.
 

Jostain syystä Haloo Helsinki maistui miehen suuhun. 'Vapaus käteen jää,' tulvi mieleen ja mies tapaili laulua. Laulu oli tilanteeseen täysin sopimaton, mutta korvamato halusi soittaa kappaletta kovaa juuri tänä aamuna,

Soittakoon.

Naapurit eivät onneksi kuule sammakon jorpatusta kiviseinien läpi, vaikka toisinaan miehellä oli tunne, että kerrostalon seinät olivat yhtä suurta kaiutinta, joka toisti kaikki äänet jokaiseen huoneeseen ja ehkä kadullekin.

Kaapista hyvä uudet vaatteet.

Ja keittiössä...

Keittiössä oli kori, joka oli tarkoitettu eväsretkeä varten.

Täydellistä.

Nyt soittamaan, onko kulta herännyt ja kutsumaan tätä matkaan. Olivat olleet tyttöjen kanssa eilen bilettämässä ja kulta oli pyytänyt, että mies soittaisi vähän myöhemmin. Kello oli jo kymmenen, joten hän saattoi hyvin soittaa.

Kännykkä käteen.

Puhelin soi.

" Mmmm, ööö," kuului toisesta päästä.

"Kuka se on?" sanoi vieras ääni taustalla toisella puolella.

" Hei kulta, minä täällä," Mies sanoi hieman rypistäen otsaansa.

" Make!?" Naisen ääni terästyi toisessa päässä.

"Kuka muukaan?" Mies sanoi.

"Kuka vitun make?" Kysyi vieras ääni toisella puolella taas taustalla. Miehen ääni.

"Yks tuttu vaan," Vastasi naisen ääni kysymykseen toisella puolella.

"Oletko sä jonkun kanssa?" Make kysyi hämmentyneenä.

Pikku tauko.

"Kuule Make," sanoi naisen ääni lopulta." Meillä on ollut ihan kivaa, mutta en mä enää jaksa. Annetaan olla."

" Täh?"

"Onks se joku mies vain?" sanoi toisella puolella tausta ääni," Pistä kiinni niin pannaan vielä lisää. Mä haluun."

Puhelin särisi ja meni kiinni.

Mies seisoi keittiössä eväskorin äärellä ja tujotti tyhjyyteen.

Puolen tunnin päästä tuli viesti.

- Sorry, mulla on jo uus mies kierroksessa. Ethän pane pahaksi. Ollaan ystäviä vielä, jooko?

Mies istui sänkyn äärellä ja eväskori oli lattialla palasina.

Mies itki.

Mies ei muistanut, koska olisi itkenyt niin kovaa.

Ei ehkä koskaan ennen.