Olin työpaikka haastattelussa.
Ensimmäisessä haastattelussa uudelle alalleni.
Ensimmäinen haastattelu uudessa elämässäni.
Ensimmäinen askel unelmiin.

Se oli kaikkea tuota.
Pomo katsoi minua silmälasien takaa.
" Olet ollut afriikassa?" hän sanoi.
Myönsin.
Saman tien haukkui kaikki kehitysaputyypit maanrakoon.
Se pomo.
Olivat hänen mielestään todella laiskoja tyyppejä.
Oli tullut tähän tulokseen, kun oli tapaillut kavereita siellä sun täällä maailmalla.
Haukkui varsinkin suomen kehitysavun.
Rupusakkia kuulema.

Ei ollut aivan väärässä.
Afriikka on vaarallinen paikka.
Siellä sekoaa helpolla ja uskoo olevansa jotain, vaikka ei ole mitään.

Sanoin tämän takaisin.
Pokka ei pettänyt, vaikka olin joutunut vihamieliseen työhaastatteluun.
Juteltiin näissää sävyissä tovi.

" No ehditkö aloittamaan ensi viikolla?" pomo kysyi.
Oli torstai. Pomo tarkoitti maanantaita.
Sanoin että ehdin oikein hyvin.
Aloitin maanantaina.
Elämäni paras haastattelu.
Yhtä nopeasti en ole koskaan päässyt mihinkään työhön.
Kuin sormia napauttaen.

" Hän nyt on tuollainen joskus," sanoi kaveri, joka minut haastattelluun oli vienyt. " Älä välitä. Ihan hyvä mies kuitenkin sisäisesti."

En juuri jutellut enää pomon kanssa.
Viivyin paikassa kauan, niin kauan kunnes päätin lähteä.
Lähdin paremmille vesille, mutta muistan alun aina.
Paras alku uudelle elämälle.
Kova.
Mutta kiva.