Ilmassa oli kloorin hajua.
Katossa oli keinotekoiset valot.
Tämä oli uutta uudempi uimahalli kaupungin toisella laidalla.
Tänne vei se bussi, joka otti matkustajat kyytiin kodin läheiseltä pysäkiltä.
Mutta tänne tuli koulun tilaama bussi tällaisina päivinä.

Sitä pientä pelotti.
Vesi oli pelottavaa.
Kaikki muut luokalla osasivat uida, mutta se pikkuinen ei osannut.

Taas yksi asia, josta pilkata.

Vesi ei sinänsä pelottanut sitä pikkuista, vaan kylmyys. Lämmön muutos iholla oli käsittämättömän kamala tapahtuma. Koko sielu tuntui huutavan, kun se sattui eteen.
Kylmyyden takia se pikkuinen ei pitänyt vedestä.
Oli olemassa toinen tunne, joka oli yhtä kamala.

Huvittavaa myöntää.

Se pikkuinen ei pitänyt sametin kosketuksesta.
Samettipinta oli myrkkyä.
Mutta lämpötilan muutos veden ja ilman välillä oli jotain vielä kamalampaa.
Se pikkuinen ei kestänyt sitä.

Mutta yritti kovasti.

Jos vain muut eivät olisi koko ajan pilkanneet.
Jos se kaikki ei olisi tuntunut koko ajan niin pelottavalta.
Ja oli noloa olla lämpimässä pikkualtaassa.

Se allas oli pikkulapsia varten.
Se pikkuinenhan ei ollut pikkulapsi.
Tai...
Ei, ei hän voinut olla.
Hän oli jo iso poika!

Jos se pikkuinen voisi välttää koulun kanssa uimaan tulemista, hän välttäisi.
Sääli, että isä ei osannut uida, eikä tullut koskaan altaalle. Piti aina käydä uimassa vain äidin kanssa. Isä olisi ollut mukavaa seuraa.