Hiljaa...
Yhä hiljaa...
Useita päiviä mennyt ja yhä ei mitään...

Hän oli linnoittautunu ruskea seinäiseen huoneseen.
Hän oli käynistänyt ison koneen käymään ja kytkenyt sen monitoriin.
Hän kuunteli, kuinka tehot hyrräsivät tehdessään testejä.

Melkein kuin hullu professori.

Hän rakensi uuden valtakunnan.
Hän teki itselleen paikan, jossa julkaista.
Hän latasi moottorin netistä ja muokkasi sitä.

Tuli kuitenkin tulokseen, että muokkaus oli huonompi kuin alkuperäinen muoto yksinkertaisilla muutoksilla.

Hän jätti muokkauksen isolle koneelle odottamaan korjailuja.
Hän aikoo laittaa muokkauksen verkkoon myös, mutta vain sivulle, joka on kastettu omalla nimellään.
Hän aikoo säästää aikaa.

Aika on kallista tavaraa ja niin monia muitakin asioita pitää tehdä.

Hän ei voi keskittyä vain kirjoittamiseen ja kirjoittamisen muokkaamiseen.
Hänen pitää huolehtia ylläpidoista.
Hänen pitää tehdä työtä.

Maailma on niin kovin vaativa paikka, mikä on sääli. Joskus olisi hauska keskittyä vain siihen asiaan, mistä pitää...

Kirjoittamiseen!