Hiljaisen hahmon ilmestyminen verkon syviin uomiin... Tervehdys sinulle, joka vaivaudut olemaan kanssani tovin tai edes sekunnin. Vie terveiseni maailmalle. Elä onnellisesti ja yritä parhaasi.

Olen pahoillani, että kirjoitan pitkää kertomusta näin vaikeasti hahmotettavasti, blogin vaikeaan ympäristöön. Kertomus on tosi, ja se on minun mennyttä ja olevaa elämääni - ehkä enemmän mennyttä. Nykyisyyden kuvaaminen sanoin on niin kovin hetkellistä. Mutta sekin luisuu maailmani helmoihin. Sääntöjä en pidä, vaan kirjoitan asioista, jotka sattuvat mieleeni tulemaan.

Ja olen myös pahoillani, että kirjoitan toden sekaan fiktiota. Tuokioita piristämään päivääni; toinen pitkä tarina, joka odottaa syntyään.

Syntyy siinä toden keskellä. Sekin on on osa elämääni. Ja sekin tavalla tai toisella perustuu toteen, Tosi kerrottuna höystettyyn maailmaan ja fiktiota mukana. Muulla tavalla höystettyä.

Kirjoitan nopeasti.

En yritä istua pitkään blogini äärellä, vaan saada asiani tiivisti esiin.

Toivottavasti kestät!