Linja-auto on yhä matkalla ja siinä on yksi penkki, jolle istuminen paljastaa istujan kaikki salaisuuden kanssamatkustajille...

Hän on harmaahipsuinen mummo. Vuodet ja kokemukset ovat jääneet menneisyyden holveihin. Edessä päin on enää lyhyt käytävä ja odottaminen. Kaikki koettu on jo lähes koettu. Vain viisaus on jäljellä.

Mummo ei katsellut ikkunasta ulos.

Mummo ei kaivanut kännykkää taskustaan, koska hän ei ollut tehnyt niin koko elämänsä aikana.

Silloin joskus nuoruudessa ei leikitty kännyköillä. Silloin istuttiin hämärässä ja luettiin ajankuluksi kirjoja. Nyt tässä penkilläkin kirja tai lehti olisi mukavaa sormeiltavaa. Tai aina voisi tehdä virkuuhommia.

Pojan tytär oli samassa autossa. Hän oli hymyillyt vaisusti isoäidilleen ja painunut piiloon auton takatiloihin. Siellä oli penkkien takana kyyhöttämässä piilossa. Hyvällä mielikuvituksella saattoi villapipon palluran erottaa edessä istuvan miehen hartioiden takaa.

Pikku tyttö.

Tyhmä tyttö.

Tyttö vaihtoi miehiä kuin vaatteita. Hän 'seurusteli' aina hetken pojan kanssa ja tuli tämän jälkeen tulokseen, että poika oli idiootti. Paria viikkoa aikaisemmin kaveri oli maailman komein ja ihanin mies, mutta koejakson jälkeen tämän saattoi heittää roskikseen.

Ja syy oli aina pojan.

Aina.

Mummo oli elämänsä aikana nähnyt tällaisia naisia monia. Enemmän kuin sormillaan kykeni laskemaan.

He eivät vain osanneet asettua aloilleen.

He eivät vain ikinä löytäneet sitä oikeaa, koska eivät oikeasti osanneet hoittaa ihmissuhteita.

Jos ihmissuhteita osaa hoitaa, niin nainen pärjää miehen kanssa. Miehet olivat hieman kurittomia olentoja, mutta elettyään pitkän elämän yhden miehen kanssa, mummo tiesi, että miehen kanssa oli lopulta hyvä elää.

Aina oli riitoja.

Aina oli erimielisyyksiä.

Mutta oli myös hyviä hetkiä.

Oli myös iloa.

Oli myös hauskuutta.

Nuorena oli hyvä tutustua ihmisiin, mutta ei leikkiä heillä, vaan oppia tuntemaan. Tutustumalla lopulta löytyy se hyvä, jonka kanssa tulee toimeen ja pärjää. Se ei onnistu hyppelemällä kuin mehiläinen kukasta kukkaan tai miehestä mieheen.

Mummo huokaisi.

Pojan tytön kanssa ei voinut edes puhua asiasta.

"Tollanen vanhus ei ymmärrä nuorten asioita," tyttö vain nauroi, jos yritti jotain sanoa.

Aivan kun tämä vanhus ei olisi ollut itsekin nuori joskus.

Mummo yritti uudellen nähdä pojan tyttöä takapenkiltä.

Ei nähnyt.

Mikä vanhuudessa on kurjinta?

Kurjaa on, kun mies kuolee.

Kurjaa on, kun on yksin.

Kurjaa on, kun neuvoja ei kuunnella.

En minä kaikessa oikeassa ole, mummo pohtii, mutta olen nähnyt paljon. Vaikka en ajattele enää yhtä ketterästi kuin nuorena, niin minä olen yhä se sama ihminen kuin silloin ennen. Olen vain ryppyisempi.

Mummoa masensi kevyesti, mutta hän pyyhki tunteensa pois.

Ehkä hänellä olisi kuitenkin lapsenlapsenlapsia joku päivä.

Mummo hymyili.

Ainakin pojan tyttö harjoitteli ahkerasti asiaa ja vahinkoja tapahtuu ennemmin tai myöhemmin. Mummo tiesi asian kokemuksesta.

Mummo hymyili leveästi, että lähellä olijat kiinnittivät asiaan huomiota.

Linja-auto jatkoi matkaansa.