Illan viimeisinä hetkinä, kun uni hiippi tietä pitkin kohti asuntoani...
Illan viimeisinä hetkinä päätin vielä kirjoittaa tämän...
Illan viimeisinä hetkinä otan kantaa omalla subjektiivisella tavallani.

Tunnustan kokeileeni joskus alkoholia.
Muutaman kerran elämäni aikana ja jokainen kerta havaitsin totuuden. En pitänyt ainesta lainkaan.
Se ei tuonut minulle mielihyvää.
Sain vain ongelmia itseni kotroloimisen kanssa.
Minun oli vaikeampi toimia ihmisten kanssa, koska maailma oli yhtä sumuista pilveä.
Olin itseni sisällä vankina ja tuo pilvi vaikeutti kommunikaatiotani todellisuuteen.

En siis käytä alkoholia, koska en pidä siitä.
Se maistuu pahalta.
Se tekee olon huonoksi.
Siinä ei ole mitään hyvää.

Kuka omatahtoisesti tekisi olonsa pahaksi.

Otan kantaa erääseen presidentin lausuntoon.
Vapauttakaa kannabis!
Hymähdän.
Kuulostaa peräti huvittavalta.
Miksi ihmiset todella haluavat seota.
Miksi ihmisistä on mukavaa elää pilvessä ja sumussa.

En ymmärrä.
Olen erimieltä kuin presidentti.
Tiedän mitä hän ajaa takaa.
Hän uskoo muuttavansa rikollisuuden rajoja omassa maassaan.
Muuttaako hän?
Muuttuuko mikään yhden aineen vapauttamisella?
En hetkeäkään usko näin tapahtuvan.
Toki rikollisten määrä vähenee. Ehkä yhdysvaltojen vankiloihin on nyt vähemmän tunkosta.
En usko sitäkään.

Mutta koska en asu maassa nimeltä USA, en uskalla ottaa kantaa tuon maan tilanteeseen.
En vapauttaisi ainetta suomessa, sillä uskon sillä olevan enemmän negatiivisia vaikutuksia kuin myönteisiä.
Luulen että kustannukset nousevat enemmän kuin laskevat.
Yhdysvalloissa terveydenhoito on jokaisen oma asia, suomessa siitä huolehtii valtio.
Kaksi eri asiaa. Mikä voi olla USA:ssa halpaa saattaa olla suomessa kallista.

Mutta kokeilkaa rauhassa.
Minuun sillä ei ole mitään vaikutusta, kunhan pidätte sekopäät poissa nurkiltani.
Olen kestänyt heitä elämäni aikana tarpeeksi paljon, enkä halua enää koskaan törmätä yhteenkään.
Tuo on ehtoni, jonka minä annan teille.
Jos tuo toteutuu, niin siitä vaan. Voitte yrittää.
Tiedän että kadutte.
Mutta yrittää voitte.