Huijareita on maailma täynnä.
Heitä on erinlaisia.
Heitä on ovelia.
Heitä on tyhmiä.

Eräs huijari soitti minulle kerran.
Eräs huijari tiesi minun opiskelevan yliopistossa.
Eräs huijari halusi neuloa minulle ansan.

Hän sanoi, että oli kuullut kavereilta, minun olevan hieno tyyppi.
Miltä ihmeen kavereilta, pohdin mielessäni.
Taisin sanoa: vai niin.

Huijari kertoi tarinan.

Nyt oli elämäni mahdollisuus tulla mukaan bisneksiin.
Nyt oli tarjolla bisneksiä, jonka laisia ei osannut edes kuvitellakaan.

Hän osasi puhua hyvin, mutta ei tiennyt oikeasti kenelle puhui.
Hän osasi kyllä valita sanoja, mutta niissä ei oikeasti ollut mitään, mikä tarttuisi kiinni.
Hän ei osannut peittää luontoaan tarpeeksi hyvin.

Kertomus vain ei ollut uskottava.

Sanoin että mietin asiaa.
En edes aikonut miettiä.
Tiesin jo että vastaus on ei.

Kului joku päivä.
Viivähti aika.
Hups!
Tuli uusi puhelu.
Sama kaveri soitti uudelleen.
Kysyi joko olin päättänyt.
Sanoin, että en ole kiinnostunut.
Yritti vetää viimeistä korttia esiin hähdän hetkellä.
"En olisi uskonut, että olet tuollainen pelkuri." sanoi.
Melkein aloin nauramaan.
Sanoin:" Niin minä varmaan olen."

Hymyilytti.
Mutta samalla olin pahollani.
Huijari oli nähnyt vaivaa. Oli uskonut, että tärppi kävisi.
Eikä tärppi käynyt.
Kalamiehellä oli epäonnea. Koukut olivat huonoja ja syötti surkea.
Toivottavasti kalamies tajuaa alkaa tekemään jotain muuta.
Toivottavasti.
Myöhemmin luon lehdestä, että asian tiimoilta oli poliisitutkintaa.
Jokainen valitsee oman tiensä.
Huijarikin.