Unelmani oli vaeltaa kanssasi lämmintä rantapenkkaa pitkin ja nauttia kesäpäivästä.

Unelmani oli käydä lenkillä kanssasi. Juosta polkua pitkin ja yhdessä hengästyisimme uuvuksiin. Kävisimme suihkussa ja söisimme herkullista jäätelöä ulkosalla puhtaina ja viileinä.

Unelmani oli pelata kanssasi tennistä, squashia, sulkista. Emme kilpailisi vaan löisimme toisillemme ja harjoittelisimme näitä lajoja lajeja.

Unelmani oli puhua kanssasi asioista, jotka kiinnostavat meitä kumpaakin. Kaikki harrastuksemme ovat yhteisiä. Meillä on intohimo samoihin asioihin. Me tunnemme olevamme yhtä.

Unelmani oli rakastella kanssasi pitkinä kesäöinä, kun tuuli puuhaltaa kaukaa vienosti.

 

Mikään unelma ei totetutunut. Sinä et tullut minua vastaan. Jos vahigossa kuitenkin ohitit minut, katsoit minua ylimalkaisesti  ja unohdit minut saman tien. Minä jäin istumaan puiston penkille. Katsoin, miten rakastuneet parit nojasivat toisiinsa ja toteuttivat unelmiaan.

Itkin hiljaa öisin, unelmoiden, että olisimme tavanneet.

Nyt on liian myöhästä. Vaikka tulisit vastaan, emme enää pystyisi toteuttamaan yhtään unelmaa.

Minulla ei ole enää unelmia.