Se nuori oli vastannut kirjeenvaihto ilmoitukseen.
Ihan mukavan tuntuinen tyttö oli vastannut takaisin ja numeroita oli vaihdettu.
Tyttö asui vielä lähelläkin.
Se nuori kutsui tytön yksiöön luokseen puhumaan.
Kaikki sujui tähän pisteeseen hyvin.

Ovella se nuori kysyi likalta:" Hermostuttaako?"
" Joo," tyttö vastasi särisevällä äänellä.

Mentiin istumaan sen nuoren sohvalle, sen pienen yksiön seinän viereen.
Se nuori yritti jutella.
Tyttö ei vastannut mitenkään. Oli vain hiljaa.

Todella kiusallisen tuntuista.
Suorastaan raastavaa.

Tyttö vain oli.
Oli kuin häntä ei olisi olemassakaan.

Oliko siinä nuoressa jotain vikaa.
Aika kiisi ohi. Se nuori ei ollut varma kuinka kauan mahdotonta tilannetta kesti.
Liian kauan.
Sitten tyttö lähti.
Vilkaisi tulppaanitaulua sen nuoren seinällä ja poistui.

Sille nuorelle ei koskaan selvinnyt, mikä oli vialla.

Elämä kätkee salaisuuksia usein alleen. Aivan liian usein.
Karmeimat tapahtumat muistaa ikuisuuteen.
Juuri sellaiset, jotka ehdottomasti haluaisi unohtaa ainiaaksi.