Ensimmäinen muistikuvani tästä kaverista. Toimitusjohtajasta.

Jep, mutta ei silloin.

Hän oli uusi tyyppi kovasti kasvavassa firmassa.

Yllätin hänet katsomasta pornoa ilta-aikaan, kun muut olivat poissa myynti-asennuspuolelta.

Virnuileva hymy eikä mitään selitystä, kun hän tajusi minun astuneen tilaan.

Nopeasti tietokone toiselle ruudulle.

Olen joskus pohtinut, pitäisiköhän kysyä tuosta hetkestä kaverilta, mutta en ole viitsiny. En usko hänen enää edes muistavan koko asiaa.
 

J. on päässyt pitkälle. Aikoinaan suunnittelimme yhteistä yritystä, mutta tiemme erosivat. Mutta hyvä niin. J. oli kaikkien kanssa pärjäävä kaveri, jolla ei missään tilanteessa jäänyt sanat suuhun. Myyntimies, joka kävi kauppaamassa joka viikonloppu kirpputorilla vanhaa tavaraa. Todennäköisesti koko kaupunki tuntee hänet. Olisin hämmentynyt jos ei tuntisi. Viimeksi törmäsimme kotikaupunkissani, joka oli perin hämmentävä kokemus. Hän tuli minua vastaan torilla ja moikkasi. Pysähdyimme puhumaan ja tapaansa mukaan J. väitti taas soittavansa joku päivä.

J. lupaa mitä sattuu. Hän kuuluu siihen joukkoon, joka lupaa enemmän kuin tekee. Tai jolla on niin paljon tuttuja, että ei vain muista kaikkea lupamaansa.

Minä ja J. olimme erilaisia.

Hyvin erilaisia.

Yö ja päivä.

Jostain syystä pärjään aina parhaiten vastakohtieni kanssa, mutta toisaalta heistä tulee eniten murhetta.

Ehkä soitan joku päivä J.:lle.

Ehkä.

En tiedä.