Joskus!

Toisinaan täytyy valittaa työasioista.

Työpaikkani luottamusmies tai luottamusnainen on vanha haahka, jolla ei ihan - minun subjektiivisen mieleni mukaan - ole kaikki maalipurkit päässä järjestyksessä. En väitä, että itselläni olisi pään järjestys täydellinen. Itseasiassa epäilen, että maanjäristys sekoitti kaiken jo aikoja sitten ja yrityksistä huolimatta mitään ei ole saatu paikoilleen.

Mutta aiheena oli luottamusnainen.

Istutaan joukolla vaikka kahvipöydässä.

"TE-keskuksilla ei yksinkertaisesti ole..." sanoo joku mielipidettään.

"Niin kaikki ihmiset vain nykyään lomautetaan ja irtisanotaan . Todella omituista..." puhuu saman aikaa mielipiteen puhujan päälle luottamusihminen aivan kuin hän ei pystyisi ajattelemaan kuin ääneen.

"... riittävästi työntekijöitä. Ja sitten kun mennään alakerran tiskille."

" Ja on se ihme, että tiskillä ei koskaan tiedetä mitään - ja miksi voisi tietääkään. Ei yksi ihminen..." jatkaa luottamusihminen toisen sanomisten päälle luontevasti koska ajattelu ja puhe ovat selvästi samaa asiaa.

Mietin itsekseni tätä vanhaa naista katsoessani, niin ihan oikeastiko on mahdotonta hallita omaa puhetta ja ottaa toisia ihmisiä huomioon?

Yksi mielenkiintoinen seikka on, että eräässä palaverissa kun muutaman minuutin puhuttiin palaverin ohimenevää juttua tuli kommenttia:" Ja miten paljon tässäkin nyt meni rahaa turhuuteen, kun ei oltu asiassa." Samaan aikaan sama ihminen viettää puolituntiakin kahvikoneen äärellä puhuen ja lärpättäen niin kovalla äänellä, että mieli tekee siirtyä huutamaan:" Voisiko käytävällä olla hiljaa?" Eikö lörpöttely työaikana ole samanlaista kulua kuin muutaman ohimenevän minuutin keskustelu palaverissa, joka käydään äärimmäisen harvoin?

Kyllä.

Minä epäilen, että kaikki asiat, jotka eivät kyseistä ihmistä kiinnosta, ovat täysin turhia ja ajanhukkaa, mutta omat asiat ovat käsittämättömän tärkeitä.

Työpaikan hyvä hengi.

On kamalaa, kun työnantaja ei hoida koko ajan työilmapiirin tarkkailua, mutta itse ei kenenkään tarvitse miettiä ilmapiiriä parantavia asioita. Joululahja voi lätätä etuajassa työkavereilleen miettimättä, miten niiden antamiseen olisi voinut saada enemmän hengeä. Työkavereille voi huutaa, kun nämä kysyvät asioita.

Ajattelu ei ole kielettyä.

Itsereflektointikaan ei ole kielettyä.