Maailmalla taas sitä samaa vanhaa.
Mielenosoituksia.
Tappeluita.
Vallanhalua.
Itsepäisyyttä.

Valta on outo asia.
Niin moni saa vallasta kiksejä.
Mutta kukaan ei koskaan tunnusta saavansa siitä kiksejä.
Kaikki valtaan pyrkivät selittävät haluavansa tehdä jotain ihmisten hyväksi.

Niin harva oikeasti tekee niin.
Niin moni oikeasti ajaa vain omaa ja muutamien tuttujensa asiaa.
Sana tuttu on joustava käsite. Tuttuja voi olla paljonkin.

Poikkeuksia on.
Gandhi oli poikkeus ja pari muuta, jotka historia tuntee.
Heillä oli ideologia.
He pitivät kiinni uskomuksistaan.
He eivät eronneet mitenkään muista. Heidän ideologiansa oli vain autta muita. Lukuisilla muilla on myös yhtä vahvoja ideologioita, jotka auttavat itseä.
Hitlerilläkin oli ideologia.

Kaikella on hyvä ja huono puoli.
Katson sotia; katson riitoja;katson ihmisten kaunaa toisiaan kohtaan; katson ideologeja.

Luoja.
Miksi emme tule sopuun toistemme kanssa.
Miksi meidän pitää alistaa muita ja uskoa, että vain omat ajatukseni ovat ne oikeat.
Kuunelkaa.
Ymmärtäkää.
Olkaa hyviä.
Ja...
valta.
Onko se niin mahtava.
Mitä se tuo enemmän?
Naisia?
Miehiä?
Seksuaalista nautintoa?
Rahaa jota voi tuhlata?

Onko aivan varma, että sillä kaikella on lopulta mitään merkitystä.
Epäilen vallan olevan vain sairaus, jota sairastaa lapsi, joka hokee:" Haluan enemmän enemmän enemmän..."
Olen tietenkin osittain väärässä, mutta en täysin.
Ette saa minua kiinni täysin väärässä olemisesta.
Sorge!