Olin autolla liikkeellä. Lunta oli taivaaseen asti.
Suuria palloja tippui lasille ja maa oli kukkuralla valkeaa väriä.

Tämä oli talvi.
Tämä oli menneisyyttä.

Olin maalla.
Olin matkalle eräälle mökille.
Olin hakemassa tavaraa ja viettämättä talvista päivää luonnon helmassa.
Olin yöpymässä keskellä pakkasta.

Tie oli vain puoleen väliin puhdas.
Katsoin mökille vievää osuutta.
Siinä oli lunta.
Menisiköhän tuo kuitenkin tuosta yli.
Joo!
Kyllä katsotaan!

Autolla eteenpäin lumista tietä pitkin. Näytti hyvältä.
Kaksikymmentämetriä jokkelsi alamäkeen.
Sitten pysähtyi.
Jäi paikalleen.
Jäi kellumaan lumen päälle.

Olin ollut typerä.

Kahlasin mökille lumessa.
Laitoin tulet päälle takkaan, keittiön lieteen ja saunaan tulisijaan. Puut hehkuivat.
Sisällä oli pakkasta, kun saavuin.
Sisällä oli jo plussaa, kun olin muutaman tunnin lämmittänyt.
Sisällä saattoi jo elää, kun ilta saapui.

Mutta taistelu auton kanssa. Se käytiin ennen pimeää.
Olin yksin.
Auto oli saatava tielle yhden ihmisen voimin.
Miten kekseliäs ihminen voi olla.

Yksinkertaista.
Lumi oli vain kaivettava kaikkialta pois ja luotava tie auki puhtaalle alueelle.
Pistolapio hommiin, sillä parempaa lapiota minulla ei ollut.
Ensin tie puhtaaksi.
Sitten alkoi lumen kaivaminen auton alta. Hiki virtasi. Vaatteet kastuivat. Epätoivo pisteli.

Ehtisinkö ennen pimeää?
Pitäisikö hakea apua?
Olinko ollut typerä?

Väänsin lunta pois.
Kaivoin sitä.
Kolisutin auton pohjaa.
Kiroilin kuinka vaikeaa kaivaminen oli etupyörien ympäriltä.
Testailin useamman kerran joko auto liikkuu.
Ei liiku, joten taas kaivamaan.

Lopulta äärettömän pitkän ajan päästä auto nytkähti.
Lumi petti auton painon alta ja renkaat koskettivat maata.
Ihme.
Menin taas ohjaamoon. Olin kylmissäni. Vaatteet olivat jäätyneet päälleni. Käteni varmaan sinistivät jo.
Auton moottori käynistyi.
ja...
Ja auto peruutti taaksepäin. Moottori huusi, mutta auto liikkui. Liikkui, kunnes taas pysähtyi.

Taas piti kaivaa.
En ollut puhdistanut tietä tarpeeksi hyvin.
Onneksi kaivamiseen ei mennyt puolta tuntia kauempaa.
Taas peruutettiin.
Tällä kertaa tie oli vastassa ja parkkeerasin auton paikoillen.

Palasin takaisin mökille. Siellä oli lämmintä. Saunassa ei ollut enää tulta, mutta laitoin sen taas sihisemään. Kun aurinko vihdoin laski horisontin taakse, heitin löylyä ja huokailin helpotuksesta.
Olin täynnä adrenaalia.
Olin tehnyt miehen työn.
Minulla oli hyvä olo.
Olin kohdannut haasteen ja suoriutunut yksin.
Yksin.
Yksin kuten aina.