Olimme matkalla espaniaan pikkubussilla.
Minibussilla, johon mahtui kymmenen ihmistä.
Valkea.
Kaunis auto.
Tämä oli pieni välikohtaus saksan maisemissa, kun liikuimme jossain pikku tietä iltamyöhään.
Pieni välikohtaus muistui mieleeni, kun katselin lehtien otsakkeita.

"Suomalaiset juovat legendaarisia määriä ja ovat aina hiljaa."

Hollantilainen pitkä mies istui vieressä. Silmälasipäinen. Toi vähän mieleen Harry Potterin, jota oli venytetty sataan yhdeksänkymmenteen senttiin - paitsi silloin Harry Potter ei ollut edes vielä kirjoituspöydällä, kun tämä tapahtui.

Suomalaiset ovat hiljaa.


Hollantilainen mies sanoi minulle:" En halua, että istut vieressäni. Sinä et puhu mitään. Haluan jonkun jonka kanssa voi vetä liirun laarumia."
Hollantilainen halusi siilitukkaisen tytön vierelleen.
" Hän sentään osaa puhua."
Niin Siilitukkainen osasi puhua.

Olen vähän sitä mieltä, ettei puhumisongelma Hollantilaisen kanssa johtunut, etten olisi osannut puhua, vaan ettei meillä kahdella ollut yhteisiä kiinnostuksen kohteita.
Hän ei vain osannut puhua kanssani.
Minä en osannut puhua hänen kanssaan.
Siinä kaikki.

Vinkkaisin siilitukkaiselle tytölle.
Vilkaisimme toisiamme silmiin.
Vaihdoimme paikkoja.
Hollantilainen mies saattoi puhua lässyttäviä juttujaan.
Niin mielestäni Hollantilainen oli melkoinen lässyttäjä.

Hän oli selvästi tyytyväinen päästessään selittelemään jotain, mikä ei kiinnostanut juuri ketään.

Siilitukkainen osasi käsitellä häntä.
Siilitukkainen osasi käsitellä ketä vaan.

Suomalaisilla on vain toisellainen kulttuuri. Toisellaiset aiheet. Ja minä en ollut naispuolinen. Veikkaisin että kyseisellä asialla oli tuohon välikohtaukseen myös syy.


Suomalaiset eivät osaa puhua.

Muistan montakin jöröä miestä elämäni aikana, jotka eivät puhuneet juuri mitään. Mutta silti naiset - suomalaiset naiset juoksivat heidän perässään. Parhaiten muistan eräästä oppilaitoksesta peri suomalaisen jätkän, joka osasi heittää melkein vain röhinää. Mikkeliläinen. Ihan kiltti mies.

Hänellä oli opiskeluaikana naisia muille jakaa. Kävi useita luokan tyttöjä läpi.
Osasi ilmeisesti puhua naisten kanssa tai naiset eivät välittääneet osasiko puhua.
Ei aavistustakaan miten asia oli.

Muistan myös suomalaisia naisia, jotka olivat yhtä jöröjä. Huonoja puhumaan.
Oikeastaan.
Heitä on ihan yhtä paljon kuin miehiä.
Ja tunnustan että minulle on ollut yksi lysti ovatko nämä tällaiset tytöt osanneet puhua, kunhan ovat olleet mukavaa seuraa muuten.

Joten pientä totuutta lehtiartikkeleissa on.
Me olemme tottuneet hiljaisuuteen. Ehkä.

Itse en juo alkoholia lainkaan, mutta muistan miten vaikealta tuntuu, kun pöydässä kaikki kittaavat viinaa ja sitten kysyvät hämmästyneenä:" Etkö sinä juo?"
Ihan kuin se olisi ihme.

Niin kai se sitten on ihme - suomessa.
Ja venäjällä.
Luulen, että lehtiartikkelin kirjoittaja ei ole koskaan käynyt venäläisissä juontijuhlissa. Ovat aivan samanlaisia kuin suomalaiset.

Olen hiljainen suomalainen, Hollantilaisen mielestä. Ärsyttävän hiljainen.
Kellistän päätäni tätä kirjoittaessani. Rapsutan nenääni. Mittailen kattoa miettiessäni.

Olenko ylpeä?
Oikeastaan olen.

En puhu kuin lapsi.
En lässytä.
Olen mies.
Hymy!
=)