Ajatus lipsahti mieleeni lukiessani blogien virrasta satunnaisia tähtösiä.
Hui.
Mikä minuun meni.
Pohdin hetken tekeväni blogistani populistisen.
Siinä olisi taittosääntöjen mukaan laitettuja kuvia oikeissa pisteissä.
Siinä olisi kuvia, oikean kokoisia, jotka eivät tappaisi lukijaa pitkästyttävyydellään.
Siinä olisi väriä.
Siinä olisi loistetta ja erillaisia fontteja.

Näkisin vaivaa blogin eteen?

Onneksi tila meni nopeasti ohi.
Miksi heittelisi epämääräisiä kuvia blogiin. Jos niin haluan tehdä, luo oman domainin blogiani varten ja alan tehdä saman tien verkkolehteä.
Parempi idea.
Blogi on kirjoittamista varten.
Tästä voi tietenkin olla montaa mieltä.
Ja koska olen tankannut tätä asiaa jo monta kertaa menneisyydessä, niin enpä tankkaa enää.

Idea on tapettu jälleen alkumetreille.
Se oli.
Se  meni.

Verkkolehti idea sen sijaan alkoi mietityttämään.
Se vaatisi kuitenkin ihan kamlaa omistautumista.
Eikä sitä pystyisi tekemään yksin.

Hei, onko vapaaehtoisia?
Ei tietenkään ole.
Sivuani lukee vain satunnaiset hahmot, satunnaisina hetkinä, joiden silmät ovat täynnä uni hiekkaa.

Nyt on mahdollisuus todistaa, että olen väärässä.
Hymyilen.
Oikeita yllytyshulluja on perin vähän netin maailmassa. Edes niitä, jotka muuten vain alkaisivat keskustelemaan.
Aivan liian vähän.

Istun.
Mietin.
Tuumin.
Pohdin päivän aiheita.
Joku lähetti mailin, jossa sanoi, että kirjoitan kauniita maileja.
Joku jossakin. En oikeasti tiedä että kuka. Kuhan vain kirjoittelemme.
Ehkä kirjoitan taas hänelle vastauksen.
Yritän pohtia, millainen vastaus on.
Pohdinnassa menee hetki ja sen aikana unohdan valokuvat.
Yök!
Onneksi ajatus on kadonnut jo!

 

P.S

Harvinainen jälkimaininta tähän bloggaukseen.

Korjailin virheitä.

En ole niitä pahoillani, sillä minulla on lukihäiriö, joka estää täydellisen tekstin luomisen. Joskus jopa teen pahoja pilkkuvirheitä, kuten juuri luomaani kommenttiin, jonnekin tuntemattomalle blogille.

Kuten olen ennenkin varoittanut.

Virheitä teen.

Ja ne kiusaavat minua enemmän kuin teitä harvoja, jotka ohitatte kirjoitukseni.

Suututtaa!

Mutta minkäs itselleen voi.

Jälkikirjoitus on tehty vain vuodatukseen. En jaksa lisätä tätä niihin muihin blogeihini maailman sivuilla.