Mietin usein aikaa.
Mietin, miten hitaasti aika kului lapsena.
On selityksiä, joita ihmiskunta on ajansaatossa lausunut syyksi. Uusin selitys on, että vanhempana kaikki on jo tuttua. Ei ole mitään opittavaa. On vain rutiineja. Kun ei ole mitään opittavaa, niin aika kuluu nopeammin.

Toinen teoria keskustelee välittäjä-aineista. Tunne nopeammasta ajan kulumisesta olisi meidän aivojemme luoma harha. Sisäinen kellomme kävisi hitaammin lapsena kuin aikuisena.

Totta vai ei?
En tiedä.
Ei tiedä kukaan.
Mutta aina voi teoreettisoida.

Se pieni kärsi vuodet läpi.
Se pieni kärsi kiusaajien tuskat.
Se oli tavattoman pitkää aikaa.
Sitä aikaa verhosi kestämisen viitta.
Päivät tuntuivat vuosilta.

Vanhempana pelot haihtuivat.
Vanhempana pääsi eroon kiusaajista.
Se nuori eli jo rauhallisemmin.
Se nuori oikeasti oppi asioita.

Saattoi keskittyä asioihin. Ei enää ollut vaikeita ongelmia, vaan kaikki oli niin helppoa. Elämä oli yllättävästi mielekäämpää.

Voisiko mielekkyys olla se tekijä, joka nopeuttaa ajan kulua?
Jos istuu hiljaisessa kopissa vuosia, vuodet kuluvat hitaasti.
Vai kuluvatko?

Ehkä vain pelkään hiljaisia, suljettuja koppeja, joissa pitäisi istua ikuisuuksia.
Ehkä vain luulen, että pitkään istuminen on pitkäveteistä.

Mutta epäilen sen kopin oikeasti olevan pitkäveteinen paikka.
Ihan aikuisten oikeasti.... =)

Miksi mietin aikaa?
Haluaisin saada tehtyä niin paljon. Tuntuu kuin aika pakenisi sormistani. Tuntuu kuin olisi rautatieläinen 'huuliharppukostajassa', joka yritti rakentaa keinolla millä hyvänsä rautatien mereltä merelle. Lopulta mies kuoli valuva hiekka sormissaan pienen lätäkön reunalle keskellä autiomaata.

Unelma ei koskaan toteutunut.
Käykö minulle niin?

Se pieni toivoi ajan kuluvan nopeammin, että olisi päässyt eroon koulusta.
Se pieni toivoi vuosien kulkevan, että koulun päätösjuhla tulisi nopeammin vastaan.
Se nuori toivoi ajan kuluvan nopeammin, että tapaisi nopeammin sen oikean.
Se nuori uskoi, sen oikean tulevan vastaan.

Minä...
Minä toivon ajan hidastavan vauhtiaan, jotta saisin aikaan ne asiat, joista silloin ennen unelmoin, mutta joita ei koskaan saanut valmiiksi.
Toivon saavani jotain aikaan.

Aika kuluu niin nopeaan.
Tai uskon sen kuluvan.

Minulla on niin paljon enemmän tehtäviä kuin silloin ennen.
Minulla on niin paljon enemmän vastuuta kuin silloin ennen.

Aika ei riitä rakkaisiin asioihin, koska muut asiat ovat tiellä.
Olisiko syy ajan nopeaan kulumiseen oikeasti näin yksinkertainen.
Ihmisellä vain on enemmän vastuuta ja tehtävää kuin ennen ja aika...

Niin aika tunnetusti on vakion mittainen.
Sitä ei voi venyttää.
Sitä ei voi pätkiä.
Päivässä on yhtä monta tuntia kuin ennen.
Vuodessa on yhtä monta päivää kuin ennen
Elämässä on vuosia sen verran kuin kohtalo on määrännyt.

Joten kaikkea ei saa mahtumaan siihen pieneen tilaan, jossa yritämme kaikkea vaivata.
Laatikokin pursuua yli, jos siihen tunkee liikaa tavaraa.
Joten...
Kulkeeko aika vain nopeammin, koska yritämme sulloa liikaa asioita kaikkeen?
Minun aikani kulkee siksi nopeammin.
En tiedä, miten sinun aikasi kulkee.
En edes tiedä, onko ajallasi siivet.
Ja millaiset siivet ajalla on?

Niin vähän tiedämme, mutta kaikki tiedämme, että aika kuluu vanhempana nopeammin kuin lapsena.
Se on fakta.

Mutta minälläni on ollut vuosia, jolloin aika on kulunut aivan yhtä hitaasti kuin lapsena.
Eli aika kuluu muulloinkin yhtä hitaasti kuin lapsena.
Sana lapsi ei välttämättä hidasta ajan kulkua.
Se on myös fakta.

Mikä on totuus?
Joku toinen saa kertoa.
Minä en viitsi.