Nuori nainen unelmoi voivansa elää elämäänsä täysillä.

Hän puhuu ilosta, nautinnoista ja vauhdista ja jokaisen asian testaamisesta. Nuo asiat tuovat hänelle merkitystä elämään.

Mietin.

Pohdin.

Ilo piristää elämää, mutta voiko elämänsä rakentaa vain ilolle? Voiko ilo olla se lähde, joka vie tarinaa eteenpäin.

 

Minä kannatan intohimoa.

Halu saada aikaan jotain.

Innostus luo voimavaroja.

 

Ilo on vain tulos hyvin tehdystä työstä. Se on tulos, mutta ei rakenne.

Toki elämä voi olla ilon levittämistä. Intohimona voi olla tehdä mahdollisemman moni ihminen onnelliseksi ja iloiseksi.

Mutta nuori nainen kuvasi iloa omana asianaan. Se ei ollut jaettavaa vaan itsellä pidettävää.

Ilo pitää meidät onnellisina, mutta elämämme ei rakennut ilolle.

 

Pitää olla mannapuuroa.

Pitää olla sateisia päiviä.

Pitää olla kyyneleitä.

Pitää olla väsymystä ja kurjuutta.

 

Me emme koe iloa, jos emme koe muitakin tunteita.

Vauhti ja testaaminen. Niille elämä voi rakentua, sillä ne ovat intohimon osia. Mutta onko pelkkä asioiden testailu mukavaa.

En tiedä.

Ihmiset ovat erinlaisia. Ehkä joku on luotu testaajaksi.

 

Hän maistaa pahaa jäätelöä tänään.

Huomenna hän hyppää kalliolta.

 

Ehdotin nuorelle naiselle jotain, mitä hän voisi testata. Hänestä idea ei ollut sitä häntä.

Hymyilin.

 

Jos elämän rakentaisi testaamiselle, niin kaikkea pitäisi testata.

Useilla ihmisillä on väärä kuva itsestään. He uskovat, että ne ideat, joita mielessä pyörii 'cooleina' asioina, ovat se oma elämä. Mutta he eivät huomaa omia mieltymyksiään ja omia harrasteitaan.

Ilo,Vauhti,Testaaminen ovat kaikki naiviita haaveita.

Oma harrastus ja oma työ ja omat intohimot ovat elämän voimavaroja ja viejiä. Mutta toki meillä pitää olla harhakuva persoonastamme, jotta voimme paremmin ja olemme iloisempia.

Joten Ilo, Vauhti, Testaaminen.

:)

Jos niihin uskominen pitää sinut iloisena, niin usko niihin - mutta näe myös kuka olet.