Mikä on elämänsuola?
Mikä tekee elämästä elämää.

Se että herää aamulla jonkun vieressä ja katsoo kattoon ja miettii: mitä tänään?
Se että on hyvä työ?
Se että on paljon rahaa?
Se että on onnellinen?
Se että ei ole sairas?

Vaihtoehtoja on niin paljon.
Minusta elämän suola on olla ja tuntea olevansa jotain.
Uskoa ainakin hetki, että on jonkun arvoinen ihminen.
Tietää, että pientä kunnioitusta löytyy.

Mitään ihmeellistä en halua elämältäni.
Muutamia unelmia on.
Niitä en kerro.
Ja unelmilla ei ole tapana toteutua.

Kerran minulla oli mahdollista kävellä brasillian rannoille.
En mennyt, mutta sain kortin siilitukkaiselta tytöltä.
Aurinko oli kivaa, kortti kertoi.
Kortin myyntikojuja oli joka rannalla, kortti kertoi.
Oli hauskaa, Kortti kertoi.

Hänellä oli elämänsuola matkustaa.
Minulle se ilmeisesti oli pysähtyä ja lopettaa matkustelu.
Joskus pohdin, että olisiko unelma austraaliasta yksi suolankimpale elämässäni.
Sinne pääsisi parissa päivässää.
Pitäisi vain vetäistä ja mennä.

Suolaa on monen väristä. Minun suolani väri on paperin värinen. Siinä on tekstiä ja sanoja.
Kirjoittaminen on elämäni suola nyt.
Onko näin huomenna.
Sitä en tiedä.
Ehkä se pikkuinen, joka ensimmäisen kerran naksutti kirjoituskoneen näppäismistöä - ehkä sillä oli vastaus kaikkeen.
Minä olen vastaukset jo unohtanut.

Elämän suola on....
kertokaa te se minulle!
Tiedän että ette kerro.
Te olette vaiti.
Etta osaa olla interaktiivisia.
Hieno sana!
Kokeilkaa sen makua!