Askeleeni kulkevat syksyn lehtien päällä.

Askeleeni kulkevat talven lumessa.

Askeleeni kulkevat kevään nurmella.

Askeleeni kulvevat kesän huumassa.


Olen mittalut metrejä pyökkimetsässä ja laskenut henkitystä kilimanzjaron rinteellä;

Olen nähnyt, miten tyrskyt lyövät pohjois-atlannin itäisellä ja läntisellä rannalla;

Olen melonut intianvaltamerelle.

Olen yskinyt tyynenvaltameren rannalla.


Askeleet vievät minua sinne ja tänne maailmassa. Ne kulkevat ohi hitaasti matelevien kanssa kulkijoiden. Hengäilen rapuissa ja mäissä, mutta periksi en anna.

Minä olen nopein!

Joskus tiellä hämmennyt, kun törmään pieneen neitoseen, joka kipittää yhtä kovaa ja saan todellisen haasteen.

Joskus tiellä hämmennyt, kun iso mies kulkee pitkin askelin, joiden perässä on raskasta kipittää.

Mutta periksi en anna!

Kuljen näiden ohi kuitenkin tai ainakin pysyn vauhdissa.

Joskus askeleet pysyvät hölkääjän vauhdissa ja minun on sääli. Hänellä on vielä paljon matkaa kunnon ihannemaihin.


Askeleet.

Päivä, jona en pysty enää astumaan oikealle vasemman eteen, on surun päivä.

Otan askelia lehtiä täynnä olevalla pyörätiellä ja hypin lehtiryhmältä toiselle kuin tanssien. Minun sadetanssini.

Eläköön askeleet.