Pakkasta.
Olen tiellä, joka halkoo metsää.
Valoa ei ole.
Kuura on maalannut mäntyjen latvat valkeiksi ja kuun valo paljastaa värin.

Taivas.
Piki musta.
Pieniä tuikkeita täynnä.
Tähdet.

Muistan öitäni afriikan taivan alla.
Hyräilen.
Muistan öitäni pohjoisen taivaan alla.
Revontulia.
Kultaa taivaalla.

Niin paljon on muistoja kauniista yöstä ja isosta kuusta, joka vaeltaa pimeydessä.
Kaikki ne yöt ovat yksinäistä laulua.
Ehkä koira oli seuranani afriikan yössä.

Hyräilen. Tanssin pimeällä tiellä. Lumi narskuu talvijalkineiden alla.
Minulla on lämmintä.
Pieni kahdenkymmenen asteen pakkanen ei tunkeudu vaatteideni läpi. Kylmään pitää vain varustautua, niin voi kävellä taivaan alla ja nauttia pakkasyöstä.

Maailmassa on niin harvoja nautintoja.
Onneksi niistä parhaat ovat ilmaisia.

Hymyilen.