Kuljin taas kerran läpi netin tarinoiden suurta valtaväylää. Availin blogien ovia ja katsoin mitä löytyy.
Löysin sitä tavallista.
Oli arkipäiväisiä tarinoita, mitä teen tänään ja niitä täsmälleen saman näköisiä kuvia, jotka täyttivät blogien tekstialasta suurimman osan - olivat kauniita, mutta turhan päiväisiä. Vain muutaman todella asiallisen kuvan näin matkan varrella,

Oli rajumpia tarinoita, joissa tytöt kehuvat seksillään ja tylsiä miesten sivuja, joissa vihjataan johonkin yhden sivun verran, mutta jatko... Se on jo aivan toinen tarina.
Pitäähän yhden sivun verran vihjausta laittaa.

Oli matkakertomuksia, joissa oli kuvia eksoottisista maisemista. Olen itsekin käynyt katsomassa eksoottisia maisemia paikoissa, joihin nuo matkakertomukset eivät kovin usein pääse. Kalliot ovat kivan näköisiä, mutta kun kuvataan metsää, niin alan haukotella.

Oma näkemykseni. Itselläni ei ole yhtään kuvaa.
Minua voidaan vapaasti arvostella siitä.
Kirjoitan tökerösti.
Tunnustan, mutta kirjoitan enemmän kuin yhden kuvan verran. Tökeryys tulee pääliskauppana.

On vaikeata löytää todella kiehtovia blogeja. Ehkä blogit yhdessä muodostavat kiehtovan tarinoiden maailman; ehkä blogien summa on enemmän kuin monta blogia.

Tulen siis lopputulokseen, että miksi arvostelen blogeja. Ei minun kannattaisi tehdä sitä. Niiden syleilystä löytyy elämänkohtaloita. Näkee todella, että kaikki epäilyt elämästä - kyllä mikään ei ole mielikuvitusta: elämä on raaka paikka.
Elämä on järisyttävän epäreilu.
On olemassa naisia, joilla on sellaiset ehdot, jotka läpäisee vain todellinen renttu mies: eli on naisia, jotka kerjäävät tulla hyväksikäytetyiksi. Ja on naisia, joiden ehdot täyttää tavallinen keskivertokaveri. Heitä eivät rentut niin helpolla saa. Ja on naisia, joita miehet eivät kiinnosta lainkaan.

Miehet eivät niin paljon naisista blogeissaan puhukaan. Tai noita blogeja on vaikea löytää.
Ehkä niitä on.
Todennäköisesti on.

Lemmikkejä, vaatteita ja ruokaa.
Netti pullollaan.

Jokaiselle jotain.

Otanko oppia blogeista.
Kyllä.
En laita edelleenkään blogiini yhtään kuvaa.
Ja kyllä,
Pysyn sekavassa linjassa.
Yksi asia minua kierroksessa suututtaa.
Olisin halunut laittaa kommentin erään mediaopiskelijan blogiin. Se ei onnistunut. Olisi pitänyt luoda google+ tili.
Minulla on sellainen kyllä.
Mutta omalla nimelläni.
En laita koskaan omalla nimelläni kommentteja mihinkään ja toista tiliä en luo - joten... Kommentti jäi laittamatta.
Ikävää!
Jatkan määränpäätäni.
Täyttää netti omilla järjettömillä mielipiteilläni, joista seuravan kirjoitan heti, kun tämä on valmis.