Liikun Blogien ihmemaassa lukemassa muiden ihmisten ajatuksia.

Hypin sinne ja tänne, kuten olen ennenkin tehnyt.

Ahmin sanoja silmilläni.

Löydän taas säännön.

Ne, jotka tekevät paljon postauksia, kiteyttävät asiansa muutamiin riviin.

 

Toiset kuvaavat asiansa taitavasti runomuodossa.

Toiset kuvaavat asiansa listana tehdyistä päivän huomioista.

Toiset taas toistavat edellisen päivän tekstiä kone maisesti kyllästyneinä.

 

Minä olen se idiootti, joka yrittää kirjoittaa paljon kirjaimia, mutta luistaa samalla laadussa. Minä en ole se hieno tyyppi, joka tekee harvoin postauksia, mutta keskittyy asiaan ja tietää mitä kirjoittaa... On työstänyt ajatuksiaan.

 

Minä vain kirjoitan.

Kirjoitan tunteistani ja muistoistani ja kokemastani.

Mutta blogeissa kirjoittamisen säännöt ovat vapaat. Jokaisen kirjoitus on yhtä hyvä, toteuttaa hän minkä tyylin tahansa. Sillä onhan noitakin blogeja, joissa kuvat ovat suuri sana ja teksti lähinnä auttaa ymmärtämään kuvaa. Ja eikö ruokaohjeita voi sanoa pitkään työstetyiksi ajatuksiksi, vaikka ne ovat muutama sana kuvan alla.

Totta tajusitte varmaan kaikki, että en lue designblogeja tai ruoka-ohjeita, ellen tee sitten sattumalla ohjeen ruokaa sinä päivänä. Minä luen tekstejä, jotka kertovat jotain ihmisestä. Haluan ymmärtää häntä.

Kirjoitin aikaisemmin blogiini runomaisia osuuksia paljon. Se oli silloin keväällä. Minulla oli paljon pohdintaa ja ahdistusta. Nyt on nyt syksyllä ja.... Niin osa ahdistuksesta on pois. Toisenlaista on tullut tilalle. Mutta nyt kirjoitan enemmän proosatyylillä.

Tilanteet muuttuvat ja ihminen muuttuu. Blogi kertoo elämän tilanteesta ja ajatuksista. Blogi kertoo, millainen ihminen sinä olet. Vaikka yrittäisit valehdella ja kertoa vieraita tarinoita, niin syvällä tekstin sisällä olet kuitenkin sinä itse. Sanat kertovat juuri sinusta.

 

Mitä kertovat lyhyet postaukset?

Ei ole paljon kerrottavaa juuri silloin, mutta postaamisesta on tullut tapa. Se pitää tehdä. Olet säännöllinen ihminen

Mitä kertovat pitkät postaukset?

Ajan myötä on tullut paljon sanomista ja työstö on valmis. Ole kärsivällien ihminen, joka miettii ja saa valmiiksi miettimänsä.

Mitä kertovat pitkät sekavat postaukset ympäri päivää.

Olet outolintu, joka kirjoittaa, koska kirjoittaminen on elämäsi suola. Sinulla on tunne, että olet menettänyt jotain? Sinulla on orpo olo kaiken keskellä ja yrität etsiä itseäsi? Sinulla on olo, että jälkeesi tässä maailmassa ei jää mitään ja haluat jättää huomaamattoman leimasi hiekkarannalle, jonka vesi pian pyyhkii pois? Mikä sinä oikein olet? Saatko itsekään siihen vastausta?