Koska tein tyhmyydestä tekstiä, aloin miettimään, mitä viisaus on.
Hyvä kysymys?
Onko siihen edes vastausta.

Suuri hatara muisti pyyhältää edestakaisin hermojen muistikeskuksissa kuin hämähäkki verkossaan.
Minä en ainakaan ole viisas.
En muista koska olisi ollut viisas.
Kuinka monta kertaa olen ollut tyhmä.
Se on helppo muistaa.
Äärettömät kerrat.

Vuosia sitten kuoli eräs rautatyötieläinen, joka oli shakin hengi; tuo pelin, jota se pieni pelasi, jota se nuori pelasi, jota minäkin vielä joskus pelaan.
En kovin usein, sillä se peli vaatii viisautta.
Ja tyhmän on vaikea pelata viisaiden peliä.

Kerran matkatessani tuon rautatyötieläisen kanssa junassa johonkin turnaukseen, minulla oli olo, että tämä mies on viisas.
Hän oli vanha.
Hän oli harmaa hiuksinen.
Ja luulen - minä epäilen, että hänellä oli tekohampaat.
Tämä mies oli varmasti viisas, sillä hän täytti kaikki viisauden tunnusmerkit.
Eikö mestari ole aina elokuvissakin vanha mies, joka osoittautuu viisauden suureksi lähteeksi. Eikö yoda ollut vanha ja surkea, mutta niin vahva.
Viisas. Näin nuori minäni päätti aikoinaan. Se naivi nuori poika, jolla oli ideologioita.

Käsitykseni on muuttunut.
Ikä ei tuo viisautta.
Viisas ihminen on onnellinen ihminen. Onnellisuus on se hyve, jota kaikki tavoittelemme. Onnellinen ihminen on viisas, koska on valinnut onnen. Mikä muu on tavoittelemisen arvoista?

Koska olen tyhmä, en osaa vastata kysymykseen muilla tavoilla. En edes kertomuksilla menneestä maailmasta.