Hmmm. Tarina eräästä miehestä. Kuvitteellisesta, mutta silti kumman tutusta, joka voisi olla joku jonka olen tietänyt. Tarina kuitenkin. Yksi monien joukossa. Ja ehkä jonkilaista tositapahtumapohjaa on tässäkin. Tavallaan.

En suosittele tätä tarinaa liian nuorille enkä heikkomielisille. Maailma on raaka paikka. Ja ihmiset ovat toisilleen varsin ilkeitä, kun hakevat hyvitystä tehdyille teoille.
Toisinaan paha saa palkkansa, vai saako? Tässä on eräs satu aiheesta.

Jaakko

Jaakko oli aloittanut keväällä radiojuontajana. Hän oli melkoinen supliikkimies, joten radiossa jutustelu sopi kuin nakutettu tämän nuoren miehen elämään. Jaakko ei ollut ulkoisesti niin mahtava - tai ainakaan omasta mielestään, joten puhuminen luonnistui senkin puolesta - "ei tarvinnut esiintyä, vaikka kameroiden edessä ja näytellä rumaa pärstäänsä".
Viimeinen kommentti oli Jaakon aivan oma mielilause. Hänestä oli mukava viljellä sitä sopivissa väleissä.

Kyllä.
Naiset olivat jaakolle mieleen. Hän ei ollut sitä tyyppiä, joka lyöttäytyisi jonkun kanssa yhteen, vaan eli mielellään vapaata elämää, mutta miestä vie naisten luo ikiaikaiset vietit. Pitäähän noita viettejä sitten kuunnella - mahdollisemman monen kanssa. Viimeistä filosofiaa Jaakko ei levitellyt julkisesti.
Jaakko piti filosofiansa vakaasti kullissien takana piillossa.
Ja kun juontaa radiossa. Avot. Naiset ovat enemmän tai vähemmän lääpällään hyviin ääniin, noin kuvainnollisesti sanoen.
Jaakon uusin valloitus oli yksi ääniterapeuttiopiskelija. Jaakkokin opiskeli vielä, joten kohde oli juuri sopiva. Samasta oppilaitoksesta. Voi käyttää sanontaa:" Oi hän on vain ystäväni." Likkakin oli suostunut tähän järjestelyyn.
Likalla oli pää niin sekavassa kunnossa oikeasti, että se oli ollut jopa helppo puhua ympäri.
Jessus!
Jaakon haaremissa oli tyttöjä, joiden ympäripuhuminen oli ollut paljon vaikeampaa, mutta he olivat paljon tasapäisempiä kaunottaria. Sellaisia jotka julistivat olevansa yhden miehen naisia ja olivat niin tasa-arvoisi. No Jaakko oli aina ymmärtänyt, miksi naiset halusivat pitää kulisseja yllä.
Eihän kukaan tykännyt, että hänestä kerrottaisiin puhdas totuus: Narttu ja puoli huora.

Ääniterapeutti oli tyypillinen 'ystävä'. Joskus he puhuivat jotain käytävällä tai kahvilassa, mutta enimmäkseen ystävyys oli sitä, että Jaakko kävi 'leikkimässä' terapeutin luona. Hauskuttamassa tätä.
Tytöllä oli ollut muutama poikakaveri. Sitten oli ollut jokin käsittämätön virtuaalijuttu, joka oli saanut tämän vähän tolaltaan. Miten ikinä joku voi alkaa pitämään tunteisiin asti ihmisestä, jota ei ole koskaan tavannut. Tyttö oli tavannut miehen jollain keskustelupalstalla. Olivat alkaneet viestittelmään ja viettäneet myös tunteja puhelimessa. Jaakko ei ihan täysin tiennyt, mihin juttu oli kaatunut.
Ja oikeasti.
Ei nuorta miestä pahemmin edes kiinnostanut. Terapeutti oli hänelle käytännössä vain lelu. Tyttö jota kusettettiin muiden lailla pahan kerran. Jaakkoa ei kiinnostanut uppotua terapeutin sekopäiseen päähän tippaakaan. Pitäköön oman päänsä.
Ei minun asiani, Jaakko sano itselleen.

Kusettaminen oli hauskaa myös radiossa. Jaakosta oli mukava huijata kuuntelijoita tavalla, jossa he eivät itsekään saaneet tietää tulleensa huijatuksi. Jaakko sai siitä kiksejä.
Hän saattoi sanoa esimerkiksi:"...oli aivan Mahtava sellainen siirtyvä kioski - sillä oli isoin pakettiauto, mitä olen nähnyt vetämässä. Vohveleita, kuumia sellaisia. Olin yllättynyt, että näin keskellä näin kylmää talvea, joku oli laittanut vohvelikioskin pystyyn niin syrjäiseen paikkaan ja vitsit miten hyviä vohveleita ja kaakaota. Menkään ihmeessä käymään. Heh... tuo nyt oli tommoista piilomainostamista, mutta jos törmää elämänsä parhaisiin vohvelisiin, niin kannattaa mainostaa. Mutta pitäkää kiirettä. Kioski oli siirettävä, eikä minulla ole aavistustakaan..."

Koko kioskia ei tietenkään ollut olemassa. Jos ja kun joku meni katsomaan paikaa, niin selitys oli tietenkin, että kioski oli lähtenyt pois. Jaakko yritti aina tehdä pikku valheensa niin uskottaviksi ja houkutteleviksi, että mahdollisemman moni meni paikan päälle pettymään.
Tietenkään ei saanut jäädä kiinni.
Takaportti oli tehtävä luontevaksi ja tarina tarpeeksi kevyeksi, että kuulijat pettyivät vain omaan hitauteensa tai vastaavaan.
Hitsit. Olisi pitänyt toimia ripeämmin.
Jaakko mietti toisinaan, että laittaisi jonnekin paikkaan web-kameran, että voisi oikein nautiskella tekojensa summaa.
Olenko ilkeä, Jaakko mietti itsekseen.
Ehdottomasti olen!

Eräänä kevätauringon kilmaltavana päivänä, sellaisena päivänä kun pakkasmittari oli 25 asteen paikkeilla, aurinko oli jo hivuttautunut näkymään taivaalle ja Jaakko oli nukkunut yönsä hämmästyttävän hyvin. Hän oli viettänyt yön erään Kirsin kanssa kaupungin pohjoispuolelta.
"Tuli postia sulle," totesi lähettiukko, joka jakeli toimittajien posteja aamulla. Postin jako ei ollut ukon vakioduunia, mutta silloin harvoin kun jotain paperista ilmestyi toimittajille, niin jostain kumman syystä juuri Ukko jakoi tavaran pöydälle. Sitä verta vihreä Jaakko radiotoimituksessa oli, että ei tiennyt syytä tähän ilmiöön.
Näin vain oli.
Näin oli hyvä olla.
Sellainen tavallinen A4-arkin kokoinen kirjekuoli. Ruskean värinen. Pari postimerkkiä nurkassa.
Jaakko repi kirjeen auki ja tiputti sisällön pöydälleen.
Kaksi valokuvaa.
Isoa valokuvaa.
Toinen oli tyhjä katu.
Toinen kuva oli tyhjä rantatie.
Kummassakin oli kellonaika alareunassa, joka oli ympyröity punaisella tussilla.
Jaakko rypisti otsaansa.
Hän ei tajunnut.
Miksi hänelle oli lähetetty kaksi maisemakuvaa.
" Joku hullu näemä on keksinyt lähettää meikälle maisemakuvia," hän laukoi paikalla oleville kolleegoilleen. Äänitarkkailijatyttö tuli katsomaan kuvia. Samoin tekniikniikasta vastaava hyyppänä. Jopa Ukko oli kuullut huudahduksen.
" Miksi siinä on nuo päivä ja kelloajat ympyröity?" kysyi äänitarkkailijatyttö.
Jaakko heitti olkapäitään.
"Ei sytytä yhtään," Jaakoo tokaisi.
" Jollakulla on asiaa sinulle. Noita tuollaisia tulee aina välillä. Enemmänkin tosin sähköpostiin," Ukko tokaisi," Jotkut ovat joskus pelästyneet. Ehkä tuonkin tarkoitus on pelästyttää."
" Miten tuollainen kuva voi pelästyttää," Jaakko tokaisi.

Sitten hiljaa.
Vaivihkaa jotain napsahti Jaakon aivoissa.
Sumu silmien edestä alkoi haihtua.
Hetkinen, hän ajatteli itsekseen. Nuo paikat.
Jaakko heitti samantien kuvat roskikseen.
" Ei tuollaisia jaksa katsoa," hän ilmoitti tiukasti muille.
Pikamuotoinen väkikokous päättyi siihen. Kaikki olivat taas valmistelemassa omia juttujaan omilla paikoillaan.
Jaakko tiesi nyt, mitä yhteistä kuvilla oli. Kuvat oliva hänen parista paikasta, joilla hän oli jäynäytellyt edellisviikolla kuulijoita.
Mitä vittua?
Kylmä hiki nousi Jaakon otsaan.
Joku oli selvästi päässyt perille Jaakon pikku hauskan pidosta.
Toisaalta.
En ole tehnyt mitään väärää, joten väliäkös tolla.
Jaakko päätti ettei heittäisi päivän pian alkavassa juonto-osassaan mitään jäynää.
Ainakaan tänään.
Vähän häntä kyllä kismitti ja mietitytti. Kuka oli keksinyt hänen leikkinsä? Nuori mies epäili, että kuvat oli peräti otettu niinä kellon aikoina, kun hän oli väittänyt jäynäkohteen olevan paikoillaan. Miksi muuten päivämäärät ja kellon ajat oli ympyröity.
Onneksi en ole tehnyt mitään väärään. Kukaan ei saa nalkkiin.
Jaakko hymyili itsekseen.
Mutta jäynää hän ei siltikään tänään tekisi. Ehkä piti keksiä jotain uutta tilalle.
Ja paskat!
Jaakko tekisi ihan tänään kunnon jäynän vain osoittaakseen, ettei joku merkityksetön ihminen voi pilata miehelle tarkoitettua iloa.
Siitä saisi paremmat kiksit.
Kun joku tietäisi!
Jaakko hekotteli itsekseen.

Kului muutama päivä.
Baarissa.
Vakijuoma edessä. VodkaSprite.
Ei Jaakko muita juomia juonutkaan. Tämä oli tarpeeksi mieto ja sillä sai kunnon tällin, jolla saattoi käydä kimmoihin kiinni. Pikku luikuria ja joku likka antaisi koeajot lipevälle toimittajalle. Jos niin ei kävisi, voisi soittaa vaikka terapeutille hätä ratkaisuna ja käydä asialla.

Yksi vanha hoito tuli toisen naisen kanssa baariin. Likka oli ollut ns onnellisissa naimisissa ennen kuin tapasi Jaakon. Valloittaminen oli ollut työlästä, mutta kannattanut. Mikä pimu.
Jaakko lähti kulkemaan naisten pöytää kohti. Kun nyt nainen oli sattunut samaan baariin näin Jaakon vakiopäivänä, niin piti mennä moikkaamaan. Ties vaikka vanhoja muistoja voisi lämmittää.

" Moikka Siru," Jaakko sanoi päästyään seisomaan tyttöjen pöydän lup.
" No hei Jaakko," Siru hymyili aurinkoisesti." Huomasinkin että oli täällä ja mietin että vieläkö muistat"
" Toki toki," Jaakkoa vähän kismitti, ettei ollutkaan yllättänyt naista. Mutta mitäpä pienistä.
" Tää o mun kaveri Sam - Sam niin kuin Samatha," Siru kertoi, " Hän ei puhu Suomea, vaan Ranskaa. Tulin näyttämään tätä baaria hänelle."
Siru sanoi jotain naiselle jotain ranskaksi. Jaakko ei ymmärtänyt sanaakaan.
"ui," nainen kuulosti vastaavan ja hymyili Jaakolle päin. Jaakko hymyili takaisin.

Juttu luistikin aika hyvin siinä pöydässä. Ranskalaisella naiselle oli matala ja hiljainen ääni - Siru toimi tulkkina.
Ranskalainen halusi tanssia.
" Kiinnostaisiko sua viedä Sam tanssimaan jonnekin," Siru kysyi Jaakolta.
Sam oli melkoisen kaunis nainen, joten miksei.
"Minun pitäisi lähteä," Siru kertoi saman tien," Mutta luulen että tulette kahdestaan toimeen aivan hyvin."
Jaakko hymyili.
" Tullaan varmasti."

Jaakko heräsi aamulla.
Hänen päätään särki.
Särki kamalasti.
Hän makasi omalla sänkyllään poikamieskaksiossa, jonka seinillä oli kaikenlaisia miehisyyttä kuvastavia esineitä ja tauluja ja kuvia.
Loppuillan tapahtumat hahmottuivat hänen mieleensä hämärästi.
Oksettaa!
Paikat kipeinä hän riuhtoi itsensä vessanpöntölle ja oksensi tuntemustaan ulos.
Kämppä oli ihan sotkussa. Tavaroita oli siellä täällä tappelun jäljiltä. Jaakolla oli mustelmia. Huippasi.
Krapulakin vielä.
Ulko-oveen eteisen puolelle oli teipattu iso kirje avonaisena. Jaakko hoiperteli lukemaan kirjettä.
Se kuului seuraavasti.

Hei jaakko,

Oliko hauska loppuilta. =)

 Tunnusta, että sait ne kuvat siinä kirjeessä alkuviikolla. Minulla on tapana varoittaa. Annoin sinulle pikku tilaisuuden muuttaa tapojasi.
Mutta kun ei.
Joten...

Sam lupasi että järjestää sinulle varsin hauskoja yllätyksiä.
Oliko pikku Jaakolle järkytys, että Sam olikin mies? Hämmästyttävää, miten miehen voi naamioida naisen näköiseksi pienillä tempuilla. Olin  oikein otettu, kun Sam esitteli aikoinaan taitojaan minulle.

Voin kuvitella että oli pikku riikkinen järkytys - vai oliko peräti toive =). Eihän sinusta koskaan tiedä...

 Etkö sinä tykkääkin hyvistä jäynistä?
Eikö tuo ollutkin hyvä jäynä? Juuri sellainen joista saat kiksejä radiossa. Muistatko, kerroit niistä minulle.
Ei olisi kannattanut. =)
Mutta ei hätää, koska pilasit täydellisen elämäni, niin ajattelin antaa sinulle vähän samanlaisa maistiaista takaisin.
Sam hoiti yöllä oman osuutensa. Hän lupasi olla oikein huolellinen kanssani. Nyt ehkä tiedät, miltä tuntuu kun nainen otetaan puoli väkisin, niin kuin teit kanssani. Ja hei. Minäkin käytin kameraa! Tai Sam oli laittanut sen paikoilleen ja laitettiin suoraa lähetystä nettiin. =)
Koko maailma voi nähdä hauskuuden. Kahden miehen välinen rakkaus on niin toivottua tavaraa maailmalla - varsinkin livenä ja omenaisen musiikin kanssa.
Jaakko parka.
Myös laitettiin pari tunnustusta näytille sinusta. Kuvia, todisteita ja muuta rekvisiittaa jäynistäsi.
Tuli hyvä mieli, kun sain tämän pitkään valmistamani projektin kuntoon.
Ja hei mikä parasta!
Et näe minua enää koskaan. Eilen Samin pitäessä vähän hauskaa kustannuksellasi siirryin muille maille vierahille. Olen hankkinut itselleni kokonaan uuden elämän. Etsiä voi yrittää, mutta en tiedä löytääkö etsijä etsityn.
Pidä hauskaa.
Ja hei, mieti pari kertaa ennen kuin löhdet tänään töihin. Jäynäsi ovat nyt kaikkien tiedossa. Jotkut niistä olivat jopa aika pahoja, joten miettisin kahdesti.
Laitoimme myös kaikille 'naisillesi' pienet selittävät CV:t sinusta. En tiedä, mitä he pitävät nyt miesystävästään.
Olisi kiva olla paikalla kärpäsenä katossa tulevana viikolla. Mutta minkäs teet.
Kun on ongelmia, niin on parempi olla yksin, joten nauti hiljaisista hetkistä.
Ja muuten keittiöstä löydät paperipussin, jonka voit laittaa päähäsi, kun kuljet kadulla.
Koeta selvitä,
Sinun Rakas Entinen Hoitosi,
Siru

Jaakko luki kirjeen muutaman kerran. Hän makasi lattiamatolla ja katsoi kattoa.
Katossa oli puolipallomainen lamppu, joka oli pimeänä, mutta valkea pinta hohti kuin lumi.

Kaikkea sitä elämässään saa kokea.
Uusi päivä.
Uudet haasteet.