Siilihiukset.
Vaaleat.
!60 cm.
Vaaleat vaatteet ja siniset housut.
Ei farkut!
Äidinkieli ruotsi.
Ei osannut sanaakaan suomea.
Nätti naisen nimi.
Jotkut ruotsalaisneidot ovat yllättävän kauniita.

Olimme tienposkessa liftaamassa yhdessä.
Matkalla täältä jonnekin.
Matkalla aurinkoisen taivaan alla.
Tai yhtenä päivänä tihutti vettä.

Kun liftaa, saa hyvän näkemyksen, miten kieroutuneita ihmisiä on.
Saa hyvän kuvan, että kieroutuneet ihmiset ovat enimmäkseen miehiä.
Joillakin on tapana omaksi sadistiseksi ilokseen pysähtyä ikään kuin ottamaan liftaajat kyytiin ja sitten näiden lähestyessä kaasuttaa pois.
Iloa?
Liftaajille jotain merkitystä.
Ei juurikaan.
Enemmän sadisti saa luuloistaan iloa.
Mutta pikkulapset ovat sellaisia.
Saavat iloa asioista, joista eivät ymmärrä mitään.

Nuo tyypit, joita ei paljon ollut, lähinnä huvittivat meikäläistä.

Minullakin oli piirre, josta siilitukka ei pitäny.
Viskoin kiviä auton renkaiden alle.
Minua suututti seistä ikuisuuden tienposkessa.
Lapsen henki heräsi minussa ja sain outoa mielihyvää, kun auto ajoi pienen tiellä olevan kiven yli.
En miettinyt, että se oli vaarallista.

Heitin kiven.
Siilitukka oli saanut tarpeekseen.
Meni tielle ja haki kiven pois.
Mielenosoituksellisesti.

Emme puhuneet asiasta.
Olimme vain hiljaa.

Kului aikaa. Jostain pysähtyi auto. Siilitukka meni auton luo ensimmäisenä.
" Olen pahoillani, sanovat, että haluavat ottaa vain yhden minut. Ottavat vain tyttöjä kyytiin," siilitukka selitti puhuttuaan sekunnin auton ikkunaan.
Pysähdyin.
" Menen edeltä. Laitetaan vaikka sauna päälle. Onko ok?" siilitukka kysyi.

Mikäs siinä sitten.
Elämä on kovaa.
En ollut aivan varma, että siilitukka puhui totta, mutta saattoi puhuakin.
Jäin yksin tienposkeen liftaamaan.
En heitellyt enää kiviä tielle.

Mutta pääsin kielitaidottoman ruotsalaisvanhuksen kyytiin myöhemmin ja sitten lehdenjakajan, joka valitti nukkuneensa huonosti ja pelkäävänsä nukahtavansa rattiin.
Kerroin miehelle sadun.
Väitin olevan hollannista.
Meni täydestä.
Olin vaikuttunut.

Peukulla pääsee pitkälle.