Uusivuosi meni.

Uudella vuodella on aina kiire, eikä se ehdi piipahtaa pidempään.

Se vain menee ja tulee kuten itse haluaa.

Uudenvuoden ensimmäisenä päivänä, kun menneen hetken muisto vielä tovin nukkui maan päällä ovikelloksi nimetty pälisiä kirmaisi huudon ilmoille. Nousin sieltä missä olin ja vaelsin oven ja lukon luo.

Lukko auki ja ovi raolleen.

Oven takana lapsi, nuori pikkuinen tyttö, kuin saduista.

“Hyvää uuttavuotta,” pieni olento sanoo.

“Hyvää uuuttavuotta,” minä vastaan.

Tyttö ei sano muuta vain seisoo siinä. Hymyilee.

“Oliko sinulla jotain asiaa?”

”Ei” tyttö sanoo.

“No hei sitten” sanon, koska en tiedä mitä muutakaan sanoa.

Suljen oven.

Minulla on hyvä mieli.