"Lehdessä oli kolumni, joka antoi ymmärtää optimismin olevan perseestä." totesi Kalle pyöritellen sormissaan hammastikkua, jonka oli napannut hammastikkuja pullollaan olevasta pienestä astiasta pöydän päästä. Siinä se oli - astia - haarukoiden ja veitsien vierellä, jotka lepäsivät isossa kulhossa yhdessä ruokaliinojen kanssa.

Työkaverit olivat lounaalla. Heitä oli kolme ja kaikilla oli edessään samanlaiset annokset. Kanaa ja riisiä erikoisessa muodossa ja kylmää vettä laseissa.

Kalle oli aivan tavallinen iso mies. Parta huonosti ajeltu, tukka kuitenkin äärimmäisen siistin näköinen ja vaatteet puhtoiset ja istuvat. Musta paita ja mustat housut.

Koko ei ollut lihaksia, vaan enemmän lihaa; läskiä ja löllöä tiiviissä muodossa. Siis aivan tavallinen suomalainen iso mies.
 

Pate oli pitkä ja kapea. Hän istui isoa miestä vastapäätä. Hän oli nuorempi kuin Kalle ja ehdottomasti tarkempi parran ajoista. Tai sitten kaveri oli vain ehdottoman maitoposkinen jätkä, jolla parta ei vain kasvanut kuten isolla miehellä.

Paten vasemmalla puolella oli Petri. Hän oli jotain näiden kahden puolesta välistä. Hiukset olivat sidottu niskan taakse poninhännälle ja ilme kokoajan tarkkaavainen ja notkea; heti mukana, kun juoni vei. Ja nyt juoni vei.

"Ai, minkä takia?" Petri kysyi Kallelta.

Kalle asettautui hieman köyryy ja puhui möreällä vaimealla äänellä, joka ei kantautunut kauas. Äänessä oli rauhallisuutta ja huumoria:" No jonkun kirjailijan mielestä naisille on pirunomainen tarve nähdä kauheat kriisit, että niillä on lopulta positiivisia seurauksia. Jos on jotain todella negatiista, niin se pitää vain nähdä positiivisesti, vaikka ihmisiä, vaikka kuolisi sen takia. Niin kuin noi nyt sitten kuoli, mutta meille jää enemmän rahaa käyttöömme sen takia. Ei siis ollut paha asia."

Pate katsoo työkaveriaan.

" Amerikkalaisella mainonnalla on tavoite kääntää kaikki negatiiviset jutut positiivisiksi ja myydä sitten negatiivinen asia suurena parannuksena."

Petri alkoi innostumaan. " Ai niin kuin meillä on vanha auto, joka ei kulje pihasta ulos, niin sen voi myydä kalliilla hinnalla, koska se... kuluttaa vähemmän bensaa."

Kaikki kolme hihittivät.

" Sitten voisi vaikka myydä paskaa ruokana kaupassa, koska se vähentää lihavuutta, joten se on täydellinen terveysruoka."

Pate hekotti. " Eiköhän tuo menisi vähän jo liian pitkälle."

Kalle tähän:" Älä ajattele negatiivisesti. Asiaa pitää katsoa positiivisesti, joten idea ei voi olla huono."

"Lounas jutut vähän lähtevät lentämään taas," Petri huomautti,

" Mutta oikeasti sen kirjailijan mukaan jotkut voivat olla aika sadistisia tässä jutussa. Käskevät vain kärsiviä ajattelemaan positiivisesti ja lopettamaan valittaminen. Ihmisiä syylistetään. Kuten nyt vaikka, jos oikeasti myytäisiin paskaa, niin pitäisi vain ajatella ruuasta positiivisesti ja lopettaa valittaminen. Vittu, kuin luin sen jutun mä aloin oikeasti ajattelemaan, että positiivisuus on perseestä ja realistisuus on maailman helmi. Parempi sanoa miten on kuin alkaa urveltamaan, että pitää ajatella positiivisesti." Kalle jatkoi asiaansa.

"Mutta huomasitko," Petri sanoi," Se artikkelin kirjoittaja onnistui manipuloimaan sut. Nyt susta on tullut armoton pessimisti, joka valittaa kaikista jutuista eikä näe mitään positiivista."

Kalle on vaiti.

" Pessimisti ei ainakaan pety," Kalle sanoi lopulta.

"Se on kyllä totta," totesi Petri. Hänen teki mieli jatkaa asiaa, mutta päätti jättää siihen. Lounasjutut olivat lounasjuttuja. Ei niihin kannattanut kamalasti panostaa.

Kolmikko jatkoi syömistään.