Moskovan lentokenttä oli noina aikoina kylmä paikka.

Paljon sementtiä.
Suuria ankean näköisiä tiloja.
Väsyneitä matkalaisia odottamassa lentovuoroaan.

Ei värikkäitä turistisumia.
Ei muutakaan värikästä.
Ei edes ollut talvi, vaan keskikesä.

Edellisen kerran ollessani tässä paikassa oli ollut talvi. Jäätävän kylmää. Kylmempää kuin siellä, josta olin lähtenyt matkalle, Oslon lentokentältä.

Jatko vuoron lähtemiseen olisi pari päivää ja vuoro suuntaisi kohti tanskaa. Kukaan porukasta ei pääsisi kotimaahansa. Jostain syystä joutuisimme kööpenhaminaan.

Kukaan ei pitänyt ajatuksesta.
" Lippujen vaihtaminen onnistuu kyllä," oli unkarilaisen mielipide. " Aina se moskovassa onnistuu, vaikka se periaatteessa on kielettyä."
Pieni ryhmä seisoi vuorojen järjestämisluukulla.
Vain muutama ihmistä meistä kaikista.
Vain muutama, koska niin asia onnistuisi paremmin.
Minut häädettiin pois, koska ajattelin kuulema vain itseäni.
Se oli loukkaus.
Mutta otin sen vastaan, enkä sanonut mitään.

Tunteja.
Tunteja lisää.
Kovia penkkejä.
Näkymiä valtavalle lentoasemalle.
Yksinäisyyttä.
Lopulta lentokoneessa, joka nousi taivaalle ja jonka kyljissä luki Finnair. Olin tyytyväinen.

Kun kone lopulta laskeutui Helsinki-vantaan lentoasemalle, olin täynnä addrenaalia.
Koti-Suomi!
Minulla on outo muistikuva. Minulla on tunne, kuin olisin astunut jäätävästä talvesta suoraan kesäiseen taivaaseen. Muistikuva on tietenkin valheellinen, sillä alkupisteestä loppupisteeseen lämpötila oli sama. Alkupisteessä saattoi olla jopa lämpimämpää kuin kuumalla asfaltilla suomessa.

Mutta muistan että kuumaa Suomessa oli sinä kesänä.
 
Ja kaunista.
Ja kaikki oli siistiä.
Ja kaikki oli ehjän näköistä.
Ja oli oikeita linja-autoja. Olin kaivannut linja-autoja, joiden rahastaja otti kolikkoni käteensä nyrpeästi katsomatta silmiin ja korkeintaa yskäisi itsekseen tapahtuman lopuksi.

Taas yksi pakollinen asiakas ja rahastus.
Upea Suomi.
Kotimaa.
Heti ensi askeleella se kotoinen paikka.
Hieno tunne.

Päätin että elämäni ei ollut enää samanlainen kuin se oli ollut.
Päätin olla onnellinen.
Sillä tiellä olen yhä.
Tuota hetkeä voi muistella monta kertaa ja hymyillä.