Huone on täynnä ruokailijoita. Suurien ikkunoiden takaa tulvii valoa sisään. On harvinaista, että ruokailuhuone olisi pimeä koppi ilman ikkunoita. Tosin yksi sellainen on elämän pyörteissä tullut vastaan.

Yksi ainoa.

Ihmiset haluavat syödä valossa, paitsi viikingit, jotka syövät paikallisessa kellarihuoneistosssa keskustassa. Tämä olikin jo toinen poikkeus väitteeseeni.

Muisti on ihmeellinen asia.

Muisti palauttaa mieleen kaikenlaista, kun kirjoittaa mietteitään ylös.

Söin kerran erään toimittajan kanssa ja tämä kertoi saaneensa tilaisuuden kirjoittaa nimenomaan muistista. Hän pohti, millä tavalla asiaa lähestyisi. Mikä olisi artikkelin eteenpäin kulkeva lanka.

Minä puhuin jotain epämääräistä omista kognitiivisista opinnoistani. Mutta viittauksestani huolimatta, emme aloittaneet keskustelua muistista. Puhuimme vain kirjoittamisesta.

Tuota keskustelua muistellessani oman muistini syövereissä, voin vain tiivistää asian muutamiin lauseisiin:

Olen käynyt monia keskusteluja valoisissa ruokailuhuoneissa.

Olen istunut toimitusjohtajien kanssa höpisemässä niitä näitä.

Olen istunut ensimmäisen päivän harjoittelijan kanssa yrittäen vimmatusti keksiä aihetta.

Olen istunut hiljaa pöytää katsellen työkavereiden kanssa.

Olen istunut niin monen kanssa.

 

Ruokailuhuoneet tuovat ihmisiä yhteen. Syöminen on yksi meidän kaikkien yhteisistä harrastuksista. Minulla ei ole hienoja muistoja tenniskentältä. En ole koskaan pelannut tennistä suomen tasavallan presidentin kanssa, mutta sen sijaan olen istunut kultarannassa mutustelemassa pullaa pressan kanssa. Elämän muistot keskittyvät monta kertaa juuri syömiseen.

No on niitä hienoja muistoja muuallakin.

Niin toimittaja halusi juonta artikelilleen muistoista. Minä en ehdottanut hänelle artikkelia, jossa muisteltaisiin ruokailutiloja. Artikkelissa mietittäisiin, miksi juuri muistomme ruuista ovat niin vahvoja. Ruuan avulla muistin toimintaa voi kuvata aivan erinlaisesta näkökulmasta. Voi miettiä, miten syömisen vietti voimistaa synapsien toimintaa aivoissa. Voi pohtia, miten innoissaan harmaa-aine aivoissa sykkii, kun energiaa virtaa sisään. Voi miettiä pieniä neuroneja, jotka saavat positiivisia ärsykkeitä ruuan ollessa taivaallista.

 

Ruoka-ohjelmat ovat suosittuja.

Muisti ja ruoka. Siinä olisi ollut sinulle täydellinen artikkeli Toimittaja. Luulen, että kirjoituksestasi tuli paljon huonompi.

Olisit kirjoittanut niistä tunteista, joita kävit läpi ruokailuhuoneessa. Sillä syödessä ei voi olla vihainen maailmalle.

Ruokailuhuoneet.

Ne ovat meidän kaikkien rakkaitamme.