Kolme kaverusta käveli edessäni jalkakäytävällä. Nuoria miehiä. Suurin piirtein saman mittaisia. Arvioin iän pyörivän siinä 24  v. tienoilla.

Yliopisto-opiskelijoita?

Ei harmainta aavistustakaan.

Tai muistikuvaa, sillä tietenkin kirjoitan tätä muistista.

Tulimme valoihin. Kadun liikenne oli jaettu kahteen osaan ja keskellä katua oli viheralue. Puolessa välissä suojatietä oli kivettety alue. Jalankulun valoja oli kaksi, jotka olivat erilliset kadunpuoliskoille, sillä viheralue katuosien välillä oli kohtalaisen leveä.

Minä ja kaverukset jäimme odottamaan valoja. Kaverukset seisoivat juttelemassa edessäni, ja minä seisoin heidän edessään.

Toisella puolella kävelijöiden valo vaihtui vihreäksi, mutta meidän puolemme kävelijäiden valo oli yhä punainen.

Kaverukset olisivat mennä yli punaista päin, mutta pari autoa ajoi heidän edestään estäen liikkeen. Yksi kaveruksista osoitti valoihin päin autoille vihaisisen näköisenä. Autojen pitäisi pysähtyä. Kaverusten pitäisi päästä yli.

Niinpä, kaveruksilla tietenkin oli lupa kävellä punaista päin ja siitä piti urputtaa, että niin ei päässyt tapahtumaan. Kun valot muuttuivat autoille piti yhä osoitella valoa ja yrittää kävellä punaista päin.

Huokaisin mielessäni.

Aivan oikein.

Oma nenä on tärkein.

Itsellä on lupa mennä punaista päin tilanteesta riippumatta, mutta niillä muilla ei ollut. Kärsimättömyys oli mittari. Jos oli kärsimätön, niin sääntöjä voi rikkoa. Tai sääntöjä saattoii rikkoa, jos se tuntui mukavalta.

Niin varmaan ajattelivat myös ne autoilijat, jotka menivät punaista päin.

Lopulta pojat pääsivät menemään yli.

Punaista päin tietenkin, vaikka ihan hetken kuluttua kävelijöiden valo muuttui vihreäksi.

Olisi tehnyt mieli sanoa, sille sormeaan valojen suuntaan vieneelle tyypille:" Mikset itse käyttäydy kuten muiden haluat käyttäytyä?"

Annoin olla. Kävelin kaverusten ohi kevyesti, sillä he olivat varsin laiskoja tyyppejä. Mutta laiskoilla oli aina kiire kaikkialle, joten ymmärrän. Hitaasti liikkuvien pitää lähteä aikaisemmin, jotta pääsevä perille edes siedettävään aikaan.

Siksi pitää olla kärsimätön.