Aika kuluu. Vuodet kulkevat. Elämä vie mukanaan. Sukupolvet kulkevat.

Mietin, miksi kirjoitat samoja sanoja yhä.

Mietin muistoasi.

Millainen on seuraava elämä?

Onko se tiedon värtti mennä katsomaan?

Pysähdyn sillan kaiteelle ja katson sulavaa jäätä.

Huudan.

Samoin kuin sinä huusit pasilan aseman kaiteella, kun juna syöksyi yli ja ääntäsi ei kuulunut.

"Tämä on hyvä paikka huutaa," sanoit.

Aika kuluu ja vuodet katoavat.

Minä muistan yhä.