Eräs tarina, jolla on tositapahtumien voima takana. Elämä on joskus julma. Aivan liian usein.

Kukkia!

Matias oli päättänyt ostaa Siljan syntymäpäivänä yhtä monta kukkaa kuin tällä oli ikää; ja ehdottomasti tumman punaisia ruusuja.
Rakkauden väri.
Se oli kukkakauppa siinä lähellä työpaikkaa. Siellä oli mukava nuori naismyyjä, joka hymyili ihanasti Matiakselle kun tämä tuli sisään.
" Päivää," myyjä sanoi antaen koko valkoisen hammaskalustonsa kimaltaa esillä. Hän oli raikkaan nuori, ei varmasti vanhempi kuin matias," Voinko mä auttaa?"
" Haluan tyttökaverilleni kukkia," Matias sanoi, " Parhaita ruusuja, joita saa. Sellaiset jotka saavat hänet oikein hymyilemään."
Myyjä hymyili:" Eiköhän meiltä löydy. Tänään tuli tuoreita ruusuja - punaisia, sellaisia varmaan haet," myyjä puhui mennessään lasiselle kylmäkaapilla," Voit tulla pyytämään multa vaikka mitä, jos nämä kukat eivät lumoa tyttökaveriasi," myyjä jatkoi kaivaen upeita ruusuja esiin.
" Ei kannataisi koskaan luvata mitään," Matias heitti.
Myyjä hymyili ja asetteli kukkia käsissään.
" Näin hyvät kukat antavat rohkeutta kyllä lupailla," hän sanoi," Kuinka monnta laitetaan?"
Matias kertoi määrän.
Kaksikymmentä kukkaa tasan.
" Oletteko olleet pitkään yhdessä?" myyjä kyseli laittaessaan kukkia muotoon.
" Vähän yli vuoden." Matias kertoi.

Kymmenen minuutin päästä Matias poistui liikkeestä hymyilen, vähän köyhempänä, mutta onnellisena.

Oppilasasuntola.
Kivitalo.
Töiden jälkeen myöhemmin iltasella.
Monta kerrosta ja paljon oppilaita.
Lissu, yksi Siljan kavereista tuli tyttöjen asuntolan ovella Matiasta vastaan.
" Hei," Lissu sanoi, " Mitäs sulla siinä?"
" Kukkia Siljalle," Matias kertoi.

" Silja alkoi jo juhlimaan syntymäpäivää. Ottivat juomia puolelta päiviltä luokan kesken," Lissu kertoi," Silja on jo aika pöhnässä."
" No kerran vain täyttää kakskymmentä," Matias hymyili.
" Niinhän se on," Lissu sanoi. " Mä luulen että se on huoneessa tällä hetkellä. Sinne se tais ainakin iltapäivällä kadota."
Matias kaivoi Siljan huoneen avaimen taskustaan.
" Luulen että yllätän hänen," Matias hymyili yhä ja oli hyvällä päällä.
Lissu nauroi.
" Tolla puskakimpulla yllättää kenet vaan."
Lissu meni.
Matias suunnisti Siljan kämppää kohden. Hän vihelteli hyvän tuulisesti käytävästä ja sai vastaan tulevat opiskelija kaikki hymyilemään.
Tervehdyksiä.
Voi kun kiva kimppu, tokaisuja.
Ihan vain iloa.

Päivähän on täynnä iloa!

Siljan ovelle.
Avain lukkoon!
Ja auki!
Sisään...
Näky yllätti Matiaksen. Oli liiankin selvää mitä sänkyllä tapahtui.
Matias seisoi ovella hetken.
" Matias," kuuluui parahdus.
Narina sänkyllä päättyi.
Matias astui askeleen taaksepäin.
Pamautti oven perässään kiinni.
Katsoi hetken ovea ja kuuli sen takaa ääniä.
Kääntyi kukka kimppu käsissään ja marssi rappusia alas kovaa vauhtia.
Enää ei hymyilty.
Meni pihalle ja marssi kukkakimppu käsissään autoon.

Hetken mielijohteesta käynisti moottorin ja ajoi pois.
Jostain kuului huuto.
Matias ei enää kuullut huutoa.

Taas kaupunkissa.
Hetken mielijohde.
Ajoi kukkakaupan luo takaisin.
Marssi sisään.
Siellä oli sama kiva ja mukavan näköinen myyjätär.
" Ole hyvä," matias totesi.
Myyjätär oli hämmästynyt.
" Meni poikki. Saat kukat ja jos haluat lähde kanssani jonnekin tanssimaan tai jotain."
Tyttö näytti edelleen hämmentyneeltä.
" Ihan vain pälkähdys, koska lupasit toteuttaa toiveen, jos kukat eivät tehoa."
Myyjätär tujotti Matiasta.
" Okey. Sopii," Hän totesi.

Seuraavana iltana Matias vei myyjättären asuntolaan. Hän näki entisen tyttökaverin ohimennen. Tämä oli itkenyt.
Sama se.
Matias harjotti sinä yönä paljon samaa harrastetta kuin ex-tyttökaveri oli tehnyt edellispäivänä.
Samoin parina seuraavana.

Silja ei merkinyt hänelle enää mitään.
Se on kerrasta poikki.
Naisiin ei voi koskaan luottaa.
Saatana!