Meitä on viisi. Istumme lautapelin äärellä. Nykyajan digitaalisten pelien maailmassa arvostetaan turhan vähän lautapelien nerokkuutta.

"Sinun vuorosi!" sanoo ahdistunut ystävä vasemmalla puolellani. Hän on juuri saanut pahan kortin finanssilehtikorttien pinosta.

Pelaamme lautapelien kuningasta Uutta Finanssia.

Peli, missä osakekaupassa on haasteitta ja tonttien osto voi olla yllättävän kivuliasta toimintaa.

Otan kaksoisnopat käsiini, sillä minulla on 'auto'. Heitän itseni pankin käytävälle, mistä voin ostaa osakkeita. Rahani ovat vähissä.

" Milloin porukka pelasi tätä ensimmäisen kerran. Onko ollut puhetta koskaan?" kysyy kaveri minua vastapäätä.

"Lapsena kaverien kanssa," sanoo minua ennen noppia heittänyt.

"Siellä minäkin," sanoo minusta seuraava.

" Myö aloitin tän pelaamisen teitin kans," ilmoitti neljäs pelaaja, joka odotti vuoroaan ja hieroi tonttipinoaa edessään. " Hieno peli, mut en mie tiedä voittaako tää Doomia?" hän sutkaisi perään ja naurahdimme kaikki vähän.

"Kukaan enää Doomia pelaa," sanoi kysymyksen alunperin heittänyt," Se on kaikki unohtaneet."

" Mäkin pelasin tätä lapsena porukalla - ja ootteko te nähneet tätä peliä enää missään?" minä sanon.

" Ostin sen kaupasta pari vuotta sitten," minua vastapäätä istuva kysyjä sanoi:"Joten olen."

" Tämä ei oo enää se täysin sama versio, ku silloin lapsena," Minä huomautan.

"Eipäs takerruta nyt pikkuseikkoihin," sanoo seuraavana vuorossa oleva," koeta nyt vain päättää ostatko jotain vai jatkatko matkaa"

Peli jatkuu edelleen.

Jotkut miesporukat pelaavat monimutkaisia fantasiapelejä, mutta tämä porukka pelaa vanhoja klassikkopelejä. Miksi pelin pitäisi olla monimutkainen, kun se voi olla selvä ja yksinkertainen ja lauta mielyttävän näköinen ja kaikki toiminta keskittyy laudalle.

Kaipaan lapsuudesta vain yhtä peliä.

Pelin nimi on Öljy.

" Muistaako kukaan peliä öljy?" kysyn porukalta, kun vuoroni on ohi.

Pari päänpuristusta.

"Mie tiedän pelin. Oliko se se mis ostettiin lähteitä ja sitten kuljeteltiin öljyä pitkin mantuja. Tuli kaiken maailman ongelmia maailmalla ja laivat saattoivat jäädä jumiin tai myrsky nirhailla niitä. Myö pelattiin serkun kanssa sitä joskus."

"Sama peli," sanon. " Musta olis mahtaa löytää se joku päivä jostain. Ei sulla satu olemaan sitä vintillä tai jossain tallella?"

"Ei miulla oo. Tais peli joutuu takkaa aikoja sitten jo, kun perheen piti muuttaa työn perässä toisaalle ja serkku jäi sinne toiselle paikkakunnalle. Mie itkin kaameesti. Pelikin meni siinä." kaveri sanoi sanansa hiljaisella äänellä:" Mut sit mie tapasin teiät ja aloin vaan nauramaan," tämä jatkui röhöttämällä." Ja mie oon kyllä katunut kovasti, että suostuin teitin kanssa pelamaan." taas täys pokerikatse kasvoille.

Minua vastapäätä oleva iski edellistä tyyppiä olkapäälle.

"Et oo kuitekaan hermojas täysin meidän kanssa menettänyt," vastapäätä istuva tokaisin.

"En viel, mut mie ajattelin kyllä nyt menettää."

"Jatkakaa nyt pelaamista, älkäkä jorisko," minua ennen arpakuutioita heittänyt määräsi.

 

Miten ihmiset pärjäävät ilman lautapelejä. Niiden äärellä voi puhua kaikenlaista. Niiden äärellä on sosiaalisempaa kuin alkoholin äärellä. Lautapelit vievät sinut mukanaan todellisen yhdessäolon maailmaan. Toki jotkut porukat ryystävät viinaa lautapelejä pelatessaan, mutta Uuden Finansin kaltaista kaunotarta ei humalassa pelata. Se olisi yhtä suuri pyhäinhäväistys, kun pelata humalassa shakkia.

Mutta ehkä suomalaisille alkoholi on niin tärkeä juoma. Ehkä asetelma muutuisi, jos joka kotiin jaettaisiin oma Uusi Finanssi. Ehkä meistä tulisi pelin myötä sosialisempia?

Kuka tietää.

Kukaan ei ole kokeillut.

Kannattaisi!