Huijari tervehtii minua.

Sanoo: "Hello."

Vastaan hänelle: "Etkö puhu suomea?"

Hän sanoo:" I dont speak finnish."

Puhumme jonkun aikaa.

Hän kertoo olevansa helsingistä. On asunut kolme vuotta maassa. Kysyy mistä olen.

Vastaan olevani Jyväskylästä.

Hän kertoo kuuleensa hienoja asioita kaupunkista, mutta ei ole koskaan käynyt.

Huijari kertoo olevansa kotoisin Austraaliasta. Asuu nyt Helsingissä yhdessä siskonsa ja tämä miehen kanssa. Äiti on suomalainen.

Kysyn onko hän töissä. Ei ole. On valmistunut Helsingin yliopistosta.

Mietin tovin itsekseni. Valmistunut kolmessa vuodessa puhumatta sanakaan suomea.

Toki mahdollista. Itsekin olin sillä nopeudella lähes valmis. Vain laiskuus pidensi opintojani.

Huijari kertoo, ettei ole koskaan ollut Jyväskylässä. Hän kysyy, kutsuisinko hänet sinne. Sana "Kutsua" herättää tietenkin epäluuloni. Vastaan, että kutsun toki. JOS hän on helsingistä. Hän kertoo tulevansa junalla ja huomaa kysyä, kuinka kauan matka kestää, kun ohjaan asiaa hieman. Kerron, että kolme tuntia.

Ei siis kauan, Huijari toteaa.

Sanon, että puhutaan myöhemmin tänne tulosta. En juuri nyt halua miettiä asiaa. Sekoitan vähän spamoja. Tulee suorastaan tovin tauko.

Huijari kysyy vastaukseni jälkeen, että olisiko minulla rahaa antaa, jotta hän voi ostaa bussilipun. Sen hinta 50 euroa. Tarkistan saman tien netistä, mikä on kuukausilipun hinta.

Huvin vuoksi.

30 päivän lipun saa 46 eurolla. Mietin onko suurissa kaupunkeissa lipun hinnat kovasti saman suuruisia vai arveliko Huijari asian vain. Vai asuuko hän oikeasti helsingissä.

Lopetin keskustelun tähän. Jos Huijari asuu siskonsa ja tämän miehen kanssa, niin heiltä lainaaminen on helpompaa. En edes viitsi alkaa penkomaan kertomusta paremmin.

Annan vain olla.

En vastaa.

Mutta tämä kaveri oli kieltämättä jo taidokkaan tuntuinen. Hänellä on ammatissaan ehkä tulevaisuutta.