Kutsun häntä Toimittajaksi.

Nuori, intiaaniverinen nainen, joka sanoo olevansa kaunis. Itse en ole samaa mieltä. Mutta Toimittajan mukaan, jos istutaan aloituspalaverissa ja vetäjä kysyy: "Keitäs on paikalla." niin hän aina lisää:"Sinut minä muistakin, mutta keitäs te muut olette."

Joku toinen kutsui Toimittajaa klassisen kauniiksi. Sana kauneus on suhteellinen asia, ja minä kutsun Toimittajaa vain ihan tavalliseksi standardi-tytöksi.

Toimittajan mielestä julkisuus on kirosana. Kiroilun takia hänen nimeään ei enää samalla tavalla julkisuuden valokeilassa kuten joskus ennen. Hän on vetäytynyt varjoihin. Ymmärrä häntä. Varjo on paljon parempi paikka. Kameran takana on helpompi olla kuin sen edessä. Valenimellä on turvallisempi liikkua.

Mutta tämänhän me jo tiesimme ennestään, vai mitä Toimittaja.

Kävin monia keskusteluja Toimijan kanssa. Muistan niistä suurimman osan, mutta eräs keskustelu jäi mieleeni, koska se toi esiin ehdottoman ajattelun. Se toi esiin persoonan ihmisestä, joka halusi uskoa idealismeihin. Tai tulkitsin asian näin. En mieti toisen ihmisen todellista sisäistä minää. Tuon vain esiin oman tulkintani siitä.

"Ei, ei, ei." Toimittaja sanoi," Minulla on monta miespuolista ystävää, jotka sanovat, että eivät varmasti maksaisi koskaan seksistä."

Minua hämää aina sana "ei koskaan."

"Olet lukenut huorien kirjoittamia blogeja? Olet ymmärtänyt, mitä mieltä huorat ovat asiasta?" kysyn. En kysy, jotta haluaisin provosoida asiaa, vaan jotta ymmärtäisin ymmärtääkö Toimittaja, miten epäluotettavia ihmiset ovat.

" Olen kyllä lukenut," Toimittaja vastaa. Hän on tarkka mielipiteessään," Mutta kaverini ovat vannoneet minulle asian."

Toimittaja uskoo ystäviinsä syvästi. No tässä vaiheessa täytyy huomauttaa, että Toimittaja on tehnyt työtään vielä kovin vähän, ja minun mielstäni hänellä on naivi kuva maailmasta.

"Ihmiset eivät ole noin muottiin laitettavia, että he välttämättä itsekään tietäisivät tai toteuttaisivat omia ajatuksiaan," totean.

"Kyllä nämä kaverit ovat olleet aivan varmoja asiasta." Toimittaja ilmoitti ykskantaan. Minulle tuli tunne, että jos jatkaisin aiheesta syntyisi riita.

"No hyvä on," sanon. Tässä kohdassa pitäisi jatkaa lauseella:"No ehkä asia sitten on noin." Mutta viisas keskustelija jättää lauseen lyhyemmäksi, koska ei halua sorkkia liikaa heikkoon kohtaan.

Toisinaan vain ystävien valat ovat todellisempia kuin tilastot. Toki tilastotkin valhetelevat. Toki vannotut valat voivat olla pysyviä. Toki elämäntilanne voi olla ikuisesti muuttumaton. Mutta ei koskaan on kova sana.

Varsinkin, jos sanan pitää kattaa koko ihmiselämä.

Naiviutta.

Mutta olemme usein naiveja.

No,ehkä naivius oli nollapiste minun ja toimittajan lyhyessä vuorovaikutuksesta. Minusta Toimittaja käytti ihmisiä hyväkseen. Hän ei itse varmaan myönnä tätä, jos joku päivä vielä keskustelemme. Olen paljon puritaanimpi siinä, miten ihmiset toimivat toistensa kanssa. Ihmistä pitää aina kunnioittaa. Hänet pitää huomata jokainen, jonka kanssa vaihtaa sanoja. Valita lauseensa oikein.

Minun kanssani keskustelu päättyy siihen pisteeseen, jos mainitsee sanan:"Et ole mitään."

Ei varmasti enää jatku.

Joskus 'ei koskaan' pitää paikkansa. Siinä olit oikeassa Toimittaja. Myönnän. Joskus tuo lause pitää paikkansa koko ihmiselämän.

Olen naivi, kun väitän noin. Sillä toki: "En minäkään tiedä, mitä tulevaisuuessa tapahtuu." Ehkä tapaamme vielä, kun olet joutunut selittämään muotilehden toimittajalle, että et sinä käytä niitä samoja muiden käyttämiä astiastoja tai kalusteita. Sinä olet erinlainen. Silloin me ehkä voimme jatkaa keskustelua. Koska olet itsekin saavuttanut ristisi ja ymmärtänyt, mitä lause:" Tätä ei taatusti tule koskaan tapahtumaan." merkitsee.

Mutta olen, Toimittaja, sitä mieltä kaikesta huolimatta, että tilaisuus tekee varkaan. Jos tarjolla on maailman kaunein nainen ja häntä voi saada rahalla, joka on taskussa, niin moni mies sortuu oikeassa tilanteessa. On vain biologisia totuuksia, joita ideologiat eivät voita.

Kiistellään taas joku päivä tästä, niin lupaan olla entistä kovempi väitteessäni. Ja hei! Lupaan olla enää pohtimatta, että voisin vahinkoittaa sanoillani maailmankuvaasi. Kosto on suloista.